sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Thanksgiving matka Oregoniin, osa 1

Thanksgiving eli kiitospäivä katkaisee täällä mukavasti työssä käyvien alkutalven. Koska meilläkin oli ruhtinaalliset neljä päivää vapaata, aloimme miettimään minne suuntaan lähtisimme taas katselemaan maailman menoa. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Lassen Volcanic Parkkiin katselemaan kuplivia muta-altaita ja vulkaanisia kivimuodostelmia, mutta talvimysky oli jo katkaissut puiston päätien. Reissun kokonaan perumistakin mietittiin koska säätila näytti vähän joka suunnalle vesisadetta.

Lopulta päätimme ajella pohjoiseen rannikkoa pitkin ja pysähtyä Eurekan kaupunkiin, ja siitä ehkä sään salliessa vielä Oregonin osavaltioon saakka. Eurekan matkaa olemme suunnitelleet aiemminkin mutta se on aina jäänyt. Matkalle osuisivat Avenue of Giants eli tietä molemmin puolin reunustava punapuumetsä, ja Redwood National Park.



Pääsimme matkaan vasta myöhään aamupäivällä kaikenlaisien aamutohinoiden jälkeen. Ajelimme kohti pohjoista ja pysähdyimme Petalumaan syömään lounasta. Koska oli kiitospäivä, melkein kaikki kaupat ja ravintolat olivat tietenkin kiinni. Niimpä meikin jouduimme tyytymään pikaruokapaikan antimiin sillä se näytti olevan kaupungin ainoa avoinna oleva ravintola. Sen jälkeen maisemat muuttuivat, ja saimme ihailla viiniköynnöksiä syksyn väreissä Sonomassa sekä vihreitä metsiköitä vuoristoalueilla. Ihan siis erinäköistä mitä meillä kuivalla Bay Arealla on totuttu näkemään.

Seuraava pysähdyspaikka oli meillä vasta kun tulimme Avenue of Giantsille. Se on pienempi mutkitteleva tie punapuumetsässä joka aina silloin tällöin koukkaa takaisin 101 freewaylle. Tien alussa heti on Chimney Tree eli "savupiippu -puu". Tämä punapuu on ihan ontto sisältä mutta se edelleen elää porskuttaa. Sen sisu paloi vuonna 1914. Puun sisälle pääsee käveleskelemään aina kun sen ovi auki. Mekin tietenkin kävimme katsastamassa miltä puun sisällä näyttää, mutta jätimme välistä toisen samantapaisen nähtävyyden nimittäin "talo -puun". Pysähdyimme punapuumetsässä myös ihan vaan käveleskelemään ja katselemaan näitä jättiläispuita ja muuta luontoa. Sitten jatkoimme matkaa seuraavaan freewayn risteykseen saakka. Koska alkoi jo tulla pimeää päätimme hursitella loppumatkan suuremmalla ja suoremmalla tiellä hotellillemme Eurekaan.






Perillä majoituimme upouuteen Holiday Inn -hotelliin. Sen verran nälkä jo kurni vatsassa, että lähdimme katsastamaan josko joku ravintola oli auki, ja onneksemme löysimme Marie Callender -ravintolan. Eikä pelkästään onni että saimme ruokaa, vaan saimme vieläpä oikean Thanksgiving -aterian kalkkunoineen ja lisukkeineen. Nam! Miehelleni se oli tärkeää sillä Thanksgiving on täällä tärkeä juhla, minä olisin ollut tyytyväinen ihan mihin tahansa muuhunkin ateriaan.




Sen jälkeen väsynyt poppoo painelikin kylpyyn ja nukkumaan, odottelemaan seuraavan päivän koitoksia.


lauantai 29. marraskuuta 2014

Harrastustoimintaa kansallispuistoissa

Olen hurahtanut uuteen harrastukseen. Tai ei se minulle enää niin uusi ole, aloitin sen hiljokseltaan jo yli vuosi sitten. Alkukankeuden ja ihmettelyn jälkeen, homma ikään kuin pääsi vähän räjähtämään käsiin, ja nyt se vaikuttaa jo koko perheen matkustamiseen.

Olimme erään kerran Pinnaclesin kansallispuistossa ja huomasin visitor centerin kassatiskillä leimoja. Toinen leima muistutti lähinnä postileimaa, siinä luki Pinnacles National Park ja päivämäärä. Toisessa leimassa taas oli Pinnacles -vuoren kuva. Olimme lähettämässä postikortteja tutuille ja niimpä lätkäisimme nämä leimat myös kortteihin. Puistonvartija selitti meille, että leimat kuuluvat keräilysarjaan ja samanlaisia leimoja saa jokaisesta kansallispuistosta. Päädyin lopulta ostamaan leimoille tarkoitetun taskukokoisen kirjan josta löytyy myös karttoja, ja lyhyt tietoisku jokaisesta kansallispuistosta. Leiman voi sitten aina pusitoissa käydessään leimakirjaan muistoksi.




Keräilin leimoja sitten jonkun aikaa jos satuimme kansallispuistoihin kuuluvaan paikkaan. Niitähän nimittäin riittää juuri täällä meidän alueella. Harmittelin aina, että kirja voisi mielestäni olla paremmin suunniteltu, niin että leiman voisi laittaa kohtaan jossa puhutaan juuri kyseisestä puistosta, ja muutenkaan tilaa leimoille ei tuntunut olevan paljoa. Kirjan lopussa oli kyllä tyhjiä lisäsivuja, mutta sitten leimat eivät olisi missään järjestyksessä. Aloin sitten googlettamaan, että montako leimaa löytyy mistäkin paikasta, ja törmäsin siellä isompaan Explorer editioniin leimapassista. Hetken asiaa pohdittuani päätin investoida tähän parempaan versioon joka on ikäänkuin kansio -mallinen. Sivuja voi siis lisätä ja siirrellä oman mielensä mukaan, ja ompahan siinä tietenkin myös enemmän tilaa leimoille. Ja enemmän karttojakin. Hyvä hyvä! Tässä vaiheessa oli pakko alkaa myöntämään, että tästä oli tullut minulle jonkin sortin harrastus.


Tästä sinisestä pienestä versiosta on tultu tähän mustaan versioon.

Nyt sitten matkoja suunnitellessa, tulee katsottua aina kirjasesta kaikki reitin varrelle osuvat kansallispuistot ja siihen kuuluvat muut paikat. Niitä voivat olla esimerkiksi kansallismonumentit tai muut historialliset alueet. Monta uutta mielenkiintoista paikkaakin on tullut nähtyä leimoja metsästäessä, sellaista, mihin ei varmaankaan olisi muuten tullut mentyä. Ja eipä aikaakaan kun löysin netistä myös muita leimojen keräilijöitä. Ihan kokonainen klubi usemman tuhannen jäsenen kera. Klubin nettisivujen kautta löytää kaikki paikat joilla leima on käytössä, ja omat leimat voi sitten tallentaa kuvan kera omaan tiedostoon. Kun jäsenille alkaa tarpeeksi paljon leimoja kertymään, voi saada palkintoina erilaisia ja eritasoisia diplomeja. Amerikkahan on tunnetusti iso maa, eli ihan hetkessä ei kaikki puistoja kierretä edes yhdessä osavaltiossa. Kaikenkaikkiaan leimoja on yli 400 pitkin maata. Että siinäpä tavotetta tuleville vuosille!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Pikamatka Yosemiteen

Alkukesästä saimme iloksemme vieraita Suomesta, ja hetken mielijohteesta päätimme heittää kassit autoon ja hurauttaa Yosemiten kansallispuistoon. Yosemite on yksi kuuluisimmista kansallispuistoista koko maassa ja vain kolmen tunnin ajomatkan päästä meiltä, ja silti olimme jotenkin onnistuneet aina löytämään muita reissukohteita. Oli jo korkea aika käydä kurkkaamassa mistä kaikki täkäläiset puhuvat!





Lähdimme huristelemaan aamulla ja kun pääsimme perille, meillä oli vielä runsaasti aikaa koluta puiston luonnonnähtävyyksiä. Niin, jos vain olisimme saaneet auton parkkiin jonnekkin. Tajusimme nopeasti, että koska oli viikonloppu, puisto oli täpösen täynnä viimeistä paikkaa myöden. Nälkäkin jo oli, ja vessahätä, ja kaikkien hermoja alkoi kiristämään metsän keskellä oleva luonnoton väenpaljous. Lopulta löysimme tien varresta kolon johon saimme auton ahdettua, ja josta oli vielä mahdollisuus kävellä Yosemite Villageen lounaalle ja piipahtamaan Visitor Centerissä.


Kuvia menomatkalta. Viime vuoden massiivisen metsäpalon jälkiä; silmin kantamattomiin palanutta puuta.

Hiljaiseksi vetää!

Sen jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti ensimmäistä patikkapolkua ja vesiputousta, tai oikeammin vesiputouksia. Näköalapaikalta oli nimittäin mahdollista nähdä molemmat, ylä- ja alaputous Yosemiten nimikkovesiputouksista. Ja varsin vaikuttavathan ne olivatkin. Alaputouksella pääsi ihan kosketuksiin veden ja putouksesta lentelevien vesipisaroiden kanssa. Kauempaa katsottuna taas nämä kaksi putousta näyttivät olevan melkein yhtä.




Ensimmäisen patikkaretken jälkeen emme olleet ihan varmoja minne suunnalle haluamme lähteä. Olisimme halunneet tehdä pidempiä vaelluksia mutta huoli parkkipaikan löytämisestä ja pimeän tulosta muutti suunnitelmia. Lisäksi ne kaikki ihmiset jotka olivat tukkineet parkkipaikat aiemmin, lähtivät nyt liikkeelle ja tukkivat nyt vaihteeksi tiet. Ruuhka keskellä metsää! Hohhoijaa! Autoilimme vähän aikaa ihmetellen maisemia ja kuuluisia paikkoja, kunnes keksin että puiston eteläsuunnassa jossa hotellimme oli, on punapuumetsä. Päätimme mennä katsomaan punapuita, sillä sieltä ei sitten tarvisi ajella pimeässä kovin pitkästi mutkikasta vuoristotietä hotellille.

Mariposa Grove on pienehkö metsä, jossa todella näkyy ihmisen käden jälki. Vaikka nautimmekin kävelystä näiden jättiläispuiden lomassa, oli todella surullista nähdä millä tavalla puita on kohdeltu ennen kuin niistä tuli suojelukohteita. Osasta oli surutta kaiverrettu kaarna ympäriltä ja ainakin yhteen puuhun oli kavettu tunneli. Vaikka onkin hauskaa kävellä jättiläispuun läpi, se silti muistuttaa siitä vääryydestä mitä nämä puut ovat kokeneet. Ja kokevat edelleen. Aina välillä nimittäin kuulee puiden salakuorimisesta jopa luonnonpuistoissa. Punapuu on erittäin arvokasta rakennusmateriaalia jo senkin takia, että sitä on vaikeaa sytyttää palamaan. Punapuulajike nimeltään Sequoia on maailman korkeimmaksi kasvava puu ja niitä löytyy luonnontilassa vain muutamasta paikasta maailmassa. En koskaan väsy katselemaan ja ihailemaan näitä jättiläisiä.


Näin suuri se on se tämän metsän korkein puu.


Seuraavana päivänä ajoimme näköalapaikalle eli Glacier Pointille, patikoimme Bridal Veils -putouksille ja teimme yhden lenkin ihan vaan nimettömällä polulla. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että nimetön metsäpolku ilman mitään "tunnettuja nähtävyyksiä" ja ihmispaljoutta, oli ehdottomasti reissumme parasta antia. Istuimme syömään eväitä, ihmettelimme vuoren kielekkeellä telttailevaa vuorikiipeilijää, ja nautimme luonnosta ja raikkaasta vuoristoilmasta.


Maisema Glacier pointilta.


Half Dome on kaiketi Yosemiten tunnetuin maanmerkki.


Vähän saman tapainen vuorenseinämä kuin Half Dome on, on myös El Capitano, joka on erityisesti kiipeilijoiden suosiossa. Sieltä jostain keskitasosta seinämää bongasin hyvällä zoomilla nämä kaverukset telttoineen.


Patikointievästä.

Kotimatkalle valitsimme sitten poikkeuksellisen reitin joka kartassa näytti suoremmalta tieltä kuin tulomatkan vuoristotie. Virhe! Päädyimme nimittäin vielä mutkaisemmalle ja todella hitaalle tielle, jossa maisemat olisivat olleet upeat, jos niitä olisi uskaltanut katsella. Sen sijaan puristin penkin reunasta rystyset valkoisina samalla kun yritin viihdyttää autossa olemiseen kyllästynyttä lasta. Sepäs vasta nautinnollinen kotimatka olikin. Vasta myöhemmin olemme nauraneet tälle kotimatkalle jossa tie tuntui olevan yhtä mutkaa mutkan jälkeen.


Kotimatka alkaa.

Yosemiten reissu tosi hauska, ja paikka kokemisen arvoinen. Meille suomalaisille se toi elävästi mieleen Norjan maisemat, eikä kirvoittanut kovinkaan usein "Vau" huutoja, mutta amerikkalainen mieheni oli ihan haltioissaan. Niin kuin niin monessa muussakin paikassa täällä Kaliforniassa, parasta matkailuaikaa Yosemiteen menolle lienee kevät ja syksy. Kesät ovat usein kuumia ja kuivia, eikä silloin useinkaan pääse ihastelemaan lukemattomia vesiputouksia kuten me pääsimme. Talvella taas on riski törmätä lumikinoksiin ja suljettuihin teihin kun vuorilla kerran ollaan. Ja jos vielä voi valita viikonpäivän, niin ehdottomasti arkipäivänä jolloin välttyy pahimmalta väentungokselta. Se onkin yksi näiden tunnetuimpien kansallispuistojen heikkous; liika turismi. Mutta toki täältä löytyy sellaisiakin patikkareittejä joilla ei törmää korkeintaan kuin vuoristoleijoniin, tuskin kumminkaan kuuluisasta Yosemiten kansallispuistosta.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Suomen matka 2014; Takaisin kotiin ja uutta reissua suunnittelemaan


Niin sitä vaan taas jouduttiin karistamaan Euroopan pölyt jaloistamme ja matkaamaan takaisin kotiin Kaliforniaan. Ihana loma takana mutta niin ihanaa on aina palata myös kotiin!

Aamulla otimme taksin hotellilta kohti Arlandan lentokenttää, ja sieltä sitten kahdella eri lennolla Oaklandiin. Tukholmassa kannattaa muuten olla varovainen taksien kanssa sillä käytössä on vapaa hinnottelu. Taksikyydistä voi yllättäen tullakkin tosi kallis jos ei ole valppaana hintojen kanssa. Lähtö hinta on ilmoitettuna auton ikkunassa, ja se voi vaihdella reilustikkin. Me saimme hotellimme kautta taksin jolla oli kiinteä ja tingitty hinta lentokentälle. Kannattaa siis käyttää paikallisten apua jos sitä on tajolla.

Olimme Arlandan kentällä jo hyvissä ajoin ja ehdimme syödä siellä hieman lounasta ennen lennon lähtöä. Lensimme jälleen Norwegianilla ja tällä kertaa emme saaneet suoraa lentoa Tukholmasta Oaklandiin vaan jouduimme tekemään koukkauksen Oslossa. Muutenhan tämä olisikin ollut liian täydellistä! Kaikki meni kuitenkin hyvin. Välilasku oli pari tuntia, lennot olivat ajallaan ja koneessa palvelu pelasi. Ainoana miinuksena oli Oaklandin pieni maahantuloaula jossa jonoja pysyvästi täällä asuville on vain yksi, ja siitä tulee hyvin nopeasti pitkä. Pääsimme noin puolen tunnin jonottamisen jälkeen hakemaan laukkujamme ja tuttu taksikuski odottikin ulko-ovella. Tuntui siltä, että jos monilla ei tämä Norwegianin reitti tai lento ole mennyt ihan putkeen, meillä se toimi paremmin kuin hyvin.

Vihdoin olimme takaisin kotona, väsyneenä mutta onnellisena!

Seuraavaksi alamme odottelemaan Thanksgiving- eli kiitospäivän tuomaa pidempää vapaapäiväputkea, ja miettimään minne silloin suuntaamme. Jouluviikon aiomme viettää Losin seudulla ja käväistä myös Joshua Tree -kansallispuistossa, mutta nyt neljän päivän vapaalla suuntamme jonnekkin lähemmäksi. Ehkä Lassen Volcanic Parkkiin eli luonnonpuistoon joka on vulkaanisella maaperällä, tai jonnekkin rannan tuntumaan. Ehdotuksia otetaan vastaan!


Syksyn satoa paikallisessa ruokakaupassa.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Suomen matka 2014; Turistina Tukholmassa


Ihana aurinkoinen ja kesäinen päivä! Kaunistakin kauniimpi Tukholma! Veneilyä, nähtävyyksiä, jäätelöä, katkarapuvoileipiä ja siideriä, vanhoja rakennuksia... voiko parempaa matkapäivää enää ollakkaan. Rakastuimme Tukholmaan!




Kävelimme suoraan Viking Linen terminaalista Scandic Sjöfartshotellille jonne jätimme laukut säilytykseen. Tarkoitus oli myös syödä aamupalaa hotellillamme mutta harmiksemme talo oli täyteen buukattu, evätkä he siitä syystä ottaneet ylimääräisiä varauksia aamiaiselle. Lähiympäristössäkään ei näyttänyt olevan mikään paikka vielä auki, ja lapsilla nälkä kurni vatsassa. Aikuisilla pakotti kahvihammasta. Ainoa auki oleva ravintola löytyi kulman takaa. Kiitos McDonalds! Se ei totisesti olisi ollut meidän ensimmäinen valinta jos vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla, mutta nyt kumminkin saatiin nälkä kuriin, kahvit juotua ja vaippa lapselle vaihdettua, niin että pystyimme alkaa suunnittelemaan seuraava siirtoa.

Yksi reissumme päänähtävyyksistä oli Vasa-museo. Mieheni on tästä puhunut jo pari vuotta, ja Vasa -laivaa ei jätettäisi näkemättä nyt kun näin lähellä oltaisiin. Hyppäsimme Slussenilta lähtevään lauttaan, jolla pääsimme ihan Vasa-museon lähelle, ja samalla saimme ihailla maisemia veden päältä ja nauttia auringosta. Olimme museolla jo ennen avaamisaikaa joten ehdimme mukavasti syömään jäätelötkin ennen kierrosta.

Vasa oli Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin laiva, joka upposi sen neitsytmatkalla vuonna 1628. Se makasi meren pohjossa aina vuoteen 1961 saakka, jonka jälkeen se nostettiin ihmisten ihailtavaksi. Aikanaan, sen oli tarkoitus olla yksi suurimpia ja voimakkaimpia olemassa olevia sotalaivoja. Ainakin se oli taatusti yksi kauneimmista. Sitä ympäröivät lukuisat puiset patsaat, jotka esittävät muun muassa Raamatun hahmoja, antiikin jumalia ja Rooman ajan keisareita. Patsaiden oli tarkoitus suojella laivaa tuholta mutta ironisesti, niiden paino todennäköisesti auttoi laivaa uppomaan. Olipa kyllä hieno laiva kertakaikkiaan!







Söimme Vasa-museossa kevyen lounaan ja lähdimme suuntaamaan seuraavaan kohteeseen. Väsynyt pikkuneiti nukahti syliini ja päätimme istuskella ja levähtää nurmikolla sillä aikaa, kun veljeni perhe käväisi akvaariossa. Loppupäiväksi oli varattu aikaa vanhan kaupungin kiertelemiseen. Siellä tietenkin katsastettiin Kuninkaanlinna, ihailtiin vanhoja taloja ja kuljeskeltiin pienillä kujilla. Ehdittimpä istua vähän terassillakin ja nauttia loppukesän auringosta ennen hotellille paluuta. Onnistunut päivä Tukholmassa ja ensi kerralla ehdottomaksi pidemmäksi aikaa!








torstai 9. lokakuuta 2014

Suomen matka 2014; Viking Grace vei Viking Linen uuteen aikaan

Reissaajien matka jatkui vielä samana iltana Viking Linen uudella laivalla, Viking Gracella Turusta Tukholmaan. Treffasimme satamassa veljeni perheineen jotka olivat matkaseuranamme koko Tukholman reissun ajan. Tosi mukavaa, että saimme seuraa ja näin lisäaikaa perheeni kanssa ennen kotiinpaluuta.

Viking Grace on kyllä huima harppaus eteenpäin Viking Linen laivarepertuaarissa. Tähän asti on aina ajateltu, että "Vikkari" on vähän enemmän sellainen bilelaiva vanhoine, kulahtaine paatteineen, ja Silja Line sitten vähän tasokkaampi perhebotski. Mutta nyt on kyllä sanottava, että Viking Grace on mielestäni tyylikkäin ja modernein näistä Suomenlahdella seilaajista. Todella mukava yllätys!

Koska matkustimme laivalla yöllä, kelpuutimme matkalle ikkunattoman hytin. Eihän sieltä kuitenkaan mitään näkisikään kun sen verran on jo illat pimentyneet, ja laivakin lähtee satamasta vasta klo 20.30. Muuten olisi ollut mukava näyttää miehelleni Turun saaristoa. Inside Double Three -hytisssä saa edulliseen hintaan niiden pikkuruisten yhden hengen sänkyjen sijasta queen size -parisängyn. Tämä ratkaisi meidän kohdalla hyttivalinnan. Parisängyn päällä olisi vielä ollut yksi käännettävä sänky, mutta meidän neiti mahtuu vielä hyvin nukkumaan välissä, eikä välttämättä olisi pysynyt yläsängyssä. Perhehytit olivat kaikki jo menneet koska varasimme laivaliput vasta viikkoa ennen matkaa.


Pitkospuita pitkin hyttiin.


Matkakavereiden ikkunallinen neljän hengen hytti.

Kun saimme laukut raahattua hyttiin, lähdimmekin heti katselemaan paikkoja. Oli piristävää olla kerrankin totaalisesti eri näköisellä laivalla. Sisustus oli mustaa ja valkoista, siis tyylikästä. Värinä sekaan oli heitetty erilaisia valoja. Joistakin ravintolakäytävistä jäi vähän ahdas mielikuva mutta muuten kaikki oli hyvin toimivaa. Ja uusi on aina uusi! Kävimme kannella katselemassa kuun valossa saaristoa sen mitä siellä vielä näki, ja sitten lasten osastolla tervehtimässä Ville Viikinkiä. Pallomeri oli tietenkin suuri hitti. Harmi vain, että laiva lähtee lapsiperheen näkökulmasta niin myöhään, että kauaa ei sen antimista ehdi nauttimaan. Me skippasimme siitä syystä jopa illallisen laivalla, ja söimme Turussa jo ennen laivan lähtöä. Kävin kuitenkin mielenkiinnosta kurkkaamassa ravintoloihin sisälle, ja näyttihän niissä neon valoineen aika tyylikkäältä. Ja tietenkin tax free -ostoksia kotiinviemisiksi.

Viking Gracelle täytyy palata vielä uudelleen kokeilemaan kylpyläpalveluita ja haluaisin käydä ainakin shamppanja -loungessa kuluttelemassa aikaa kuohuvan kanssa. Mies pääsi vähän illalla tanssahtelemaankin live -bändin tahtiin kun itse menin nukuttamaan jo matkasta väsähtänyttä lasta. Erillistä discoa laivalla ole, vain yökerho ja musiikkibaareja.






Merimatkasta jäi siis päällimmäisenä positiivinen kuva vaikkakin seurue näytti aika väsähtäneeltä tallustellessa aamulla kohti hotellia Tukholmassa. Vaikka laiva onkin hieno, olisi toki kaikille mukavampaa jos se lähtisi Turusta jo vähän aikaisemmin, ja aamulla ei tarvitsisi kammeta kukon laulun aikaan ulkoilmaan. Mutta minkäs teet kun ovat näin nopeitakin nykyään nämä menopelit. Sitten ei muuta kuin Tukholman antimista nauttimaan.




maanantai 15. syyskuuta 2014

Suomen matka 2014; Linnanneitona Turun linnassa

Seuraavana matkapäivänä oli ohjelmassa kauan odotettu käynti Turun linnassa. Mieheni on oikea historiafriikki ja haluaa aina nähdä kaikki keskiaikaiset rakennukset, etenkin linnat, joten voitte uskoa, että tästä kohteesta oli puhuttu jo kauan.

Turun linna on siitä kiva paikka, että siellä on muutakin näkemistä kuin vain pelkät kiviset seinät. Eri huoneissa on erilaisia näyttelyitä ja osa huoneista on sisustettu ajan hengen mukaisesti. On kaikenlaista luettavaa ja katseltavaa; vaatteita, huonekaluja, koruja, kirjoja, ja lapsillekkin on omat juttunsa. Toisaalta taas, linnan koko voi äkkiseltään yllättää. Kierrellessä eri huoneita, voi helposti kuluttaa monta tuntia, ja jossain vaiheessa kiertelyynkin väsähtää. Varsinkin jos mukana on sinne tänne ryntäilevä kaksivuotias jota on kannettava rappusia ylös alas.



Turun linnan perusnäyttely kertoo linnan elämästä 1500 -luvulla. Ensiksi kierretään päälinna jossa ovat suurimmat näyttelyt, salit ja kirkko. Vaikka linna onkin iso, ei  kierroksella pääse eksymään sillä opasteet ovat selkeät ja siellä täällä pääsee jututtamaan keskiajan vaatteisiin pukeutuneita oppaita. Opastetut kierrokset maksavat vain 2,5€ ekstraa pääsylipun päälle, joten suosittelen ehdottomasti. Pääsymaksu on 9€ aikuisilta ja 7€ lapsilta (7-17 -vuotiaat) (2014). Me kuitenkin halusimme kiertää linnaa omaa tahtiin lapsen vuoksi. Kierroksen päättävässä esilinnassa on erilaisia tyylihuoneita joissa voi ihailla vanhoja huonekaluja sekä vaatteita, ja vanhat vankisellit.










Noin puolessa välissä linnan kierrosta on lapsille koottu oma lastenlinna. Yli neljä vuotiaat lapset pääsevät linnassa omalle pikkuritarikierrokselle ja näimmekin yhden ryhmän kiertelevän ritarin vaatteissa. Se näytti tosi mukavalle mutta meillä ei vielä ikä riitä tähän hauskuuteen. Sen sijaan ihmettelimme lasten juttuja omatoimisesti. Lelunäyttely ei vielä tämän ikäistä jaksanut kiinnostaa ja tonttu-ukon aarrekammari aiheutti meissä kaikissa pientä hämmennystä sillä emme nähneet siellä yhtään tonttua. Sen sijaan ritarinsali oli todella iso hitti. Niin iso, että kun sieltä piti lähteä pois, tuli itku. Ritarinsalissa voi sovitella erilaisia keskiajan vaatteita, haarniskoja, baskereita ynnä muuta. Ihan vaikka aikuisetkin. Pian meillä oli valtaistuimella istuva linnanneito joka piti hatustaan kaksin käsin kiinni kun olisi pitänyt lähteä. Pakko oli kuitenkin jatkaa kierrosta eteenpäin, ja jättää hienot linnan vaatteet seuraaville leikkijöille.




Linnaan tutustumisen lopuksi joimme pullakahvit esilinnan pihalla olevassa Juhana Herttuan Kellarissa, joka on linnan ravintola. Sen jälkeen olikin mukava mennä lepuuttelemaan vähän jalkoja takaisin punaiselle tuvalle jossa asustimme. Kun pikkuneiti otti päiväunia, me istuimme ulkona auringossa ja joimme lasit kuohuvaa loman kunniaksi.

Illalla meillä oli tarkoitus kerätä kimpsut ja kampsut ja hypätä Tukholmaan viemään laivaan. Sitä ennen ehdimme kuitenkin vielä käydä kurkistamassa Turun tuomiokirkkoon. Kirkkokin on suurimmaksi osaksi keskiajalta vaikka sitä onkin rakennettu monessa eri vaiheessa. Näin pikkukaupungin tytölle Turun tuomiokirkko tuntui valtavan isolle kirkolle. Ja onhan sillä vaikuttava historia tulipaloineen kaikkineen. Kirkon alle hautakammioihin on haudattu tuhansia ihmisiä ja vanhimmat luut ovat 1100 -luvulta.




Laivan lähtöä odotellessa söimme illallista Ravintola Rantakertussa. Arvio: Tosi kiva paikka! Palvelu oli riisuttu minimiin (ruoat tilattiin tiskiltä ja astiat vietiin itse pois) mutta se näkyi edullisissa hinnoissa. A la carte -annokset olivat positiivinen yllätys sillä niissä ei juuri näkynyt eineksiä, ja ne olivat herkullisen makuisia. Tämä opiskelijoille suunnattu ravintola tarjoaa myös pesulapalveluja, ja isona plussana oli ulkoterassin keskelle aidattu hiekkaleikkialue leluineen. Kerrankin väsyneet äiskä ja iskä saivat nautiskella kaikessa rauhassa! Näitä lisää!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Suomen matka 2014; Turkua ristiin rastiin

Turussa majoituimme ystäviemme luokse jotka ovat varsinaisia Amerikan matkaajia. He ovat matkustelleet Amerikkaa ristiin rastiin ja käyneet meilläkin jo pariin otteeseen. Saimme käyttöömme tunnelmallisen punaisen tuvan pihamaan perältä. Jääkaappikin oli täytetty kaikenlaisilla herkuilla. Viivyimme Turussa pari yötä ja ehdimme näkemään kaikenlaista ennen kuin jatkoimme matkaa Tukholmaan.

Punainen tupa... perunamaa vaan puuttuu.

Jo ensimmäisenä iltana pääsimme pienelle kierrokselle Naantaliin ja kävelylle Turun keskustaan. Seuraavana aamuna suuntasimme keskustaan Aurajoen rannalle aamukahville, ja satuimmekin yhteen Turun parhaista kahviloista, nimittäin Café Artsiin. Nämä baristakilpailujen monen kertaiset voittajat, loihtivat kyllä todella hyvät cafe lattet, ja amerikkalainen mieheni söi siellä mielestään parasta pullaa mitä ikinä on syönyt. Eli aika loistavat arvostelut siis.

Päivän pääteema oli kuitenkin vierailu Aboa Vetus&Ars Nova -museoon. Näyttelyssä on esillä keskiaikaisen kaupunginosan rauniot jotka on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Turun keskustan alta. Ars Novan puoli on nykytaidetta ja oli tällä kertaa kiinni. Vaikka pidämmekin taiteesta, tulimme museoon Aboa Vetuksen vuoksi, joten se ei suuremmin menoa haitannut. Aboa Vetuksessa nähtävillä on kuuden rakennukset rauniot sekä esineitä joita raunioista on löydetty. Alueella tehdään edelleenkin arkeologisia kaivauksia mikä tekee paikasta vieläkin mielenkiintoisemman. Joinakin päivinä, voi siis päästä seuraamaan oikeaa kaivaustyötä. Jokaisella näyttelykäytävällä on erilaisia tehtäviä jotka sopivat myös lapsille. On reikiä seinissä joista näkee erilaisia maalauksia, on "palapelejä" joissa kootaan kirkon ikkunamaalausta tai keskiaikaista tiiliseinää, tai voi kuunnella erilaisten soittimien ääniä tai pelata tietokilpailua. Mielenkiintoisimmat lasten kohteet lienevät kuitenkin olleet vanha koulu jossa sai piirtää vahataululle ja valtava keskiajan hahmoihin perustuva nukkekoti. Oli ihanaa olla museossa jossa lapset oli näin hienosti otettu huomioon! Suosittelen! Tykkäsimme tästä museosta todella paljon.


Raunioita


Kappeli


Koulu


Nukkekoti lastennurkkauksessa

Söimme illallista viikinkiravintola Haraldissa. Olin ollut samaisessa ravintolassa kerran aiemmin, ja jostain syystä, kokemus ei kummallakaan kerralla ole ollut mikään ikuisesti mieleenpainuva. Ruoka oli hyvää, ravintola oli siisti ja palvelu pelasi, mutta jokin vaan töksähtää. Päällimmäisenä tulee mieleen jotenkin sellainen teennäisyys johon ollaan niin kovin täällä Amerikassa totuttu. En yllättyisi ollenkaan jos törmäisin samanlaiseen tai samalla tavalla sisustettuun ravintolaan Kaliforniassa. Vaikka ravintolan toteutus on muuten ihan loistava, sieltä vaan puuttuu sellainen joku aitous. Mutta mukava ilta meillä oli silti loistavassa seurassa!


JAARLI SIGURDIN TALKOOPANNU; Yrtti-maustekastilla siveltyä mureaa häränniskaa, porsaankylkisiivua sekä hirvimakkaraa, tulisen Adjikakastin, juustoisten kermaperunoiden, hunajaisten juuresten sekä haudutetun sipulin kera

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Suomen matka 2014; Hevostelua ja sairastelua

Tänäkään vuonna ei sitten säästytty jo perinteeksi muodostuneelta Suomen flunssalta. Se alkoi ilmoitella tulostaan ihan toisen lomaviikon alussa. Sunnuntaina ehdimme treffailla tuttuja, kyläillä ja kävin ihanan rentouttavalla maastoratsastuksella parhaan ystävän kanssa kun maanantaina sitten alkoi pärskintä.

Joskus tuntuu, että kun on jetlagistä selvinnyt, niin onkin jo flunssan vuoro. Ensin tuli kurkkukipu, sitten aivastelu ja sen jälkeen meni nenä täysin tukkoon. Ja tietenkään tauti ei iskenyt yksin minuun, vaan myös lapseen, mikä teki öistä ihan mahdottomia nukkua. 

Tiistaina ehdin vielä hevosen selkään kiivetä, keskiviikkona luovutin ja ratsastus jäi välistä. Viikon muuta antia olivat päivän shoppailuretki Ylivieskaan Kärkkäiselle ja miehelleni kohokohta lienee ollut kalastusreissut pappan kanssa. Yksi hauska yksityiskohta on jäänyt kertomatta. Meidän perheessä on jälleen hevonen! Tosin vähän eri tavalla kuin aiemmin mutta ompa kuitenkin. Kiitos vaan kummitädille joka on hankkinut kummilapselleen osuuden ravihevosesta. Pääsimmekin vierailemaan Kaustisen raviradalle ja tutustumaan tähän tulokkaaseen. Tervetuloa perheeseen Vallesmanni!


Vallesmanni

Tätä kirjoittaessa sitä jo huristeltiin kohti Turkua ja uusia seikkailuja niiskutellen ja aivastellen. Vaikka junamatkustaminen onkin aika kallista Suomessa, on se kyllä tehty aika viihtyisäksi. Pikkuneiti matkusti mukanamme ilmaiseksi ja saimme Kokkola-Tampere välille paikat leikkivaunusta, Tampere-Turku välille samaan hintaan jopa oman perhehytin ihan leikkivaunun päädystä. Siellä sitä voi istuskella kaikessa rauhassa ja kirjoitella blogia ilmaisen wi-fin avulla!



tiistai 9. syyskuuta 2014

Suomen matka 2014; Kokkolan venetsialaiset

Hassua, että tällä matkalla blogin kirjoittaminen oli jotenkin ylivoimaisen vaikeaa. Olimme koko ajan liikenteessä ja usein meillä ei ollut nettiä käytettävissä. Ja välillä kun oli, olin pelkän ipadin varassa ilman, että olisin voinut ladata siihen kuvia kamerasta. Nyt siis täytyy palata aimo annos takaisin lomapäivissä, venetsialaisiin asti.

Kokkolassa vietetään perinteisesti mökkikauden päättäjäisiä aina elokuun viimeisenä viikonloppuna. Ihmiset vetäytyvät kesämökeille ja sytyttävät venetsialaistulia pihoille ja rannoille. Nuoriso paukuttelee "pommeja" ja raketteja, ja lauantai-ilta päättyy aina suureen ilotulitukseen kauppatorilla. Ensimmäistä kertaa sitten Amerikan elämän, mekin pääsimme juhlistamaan tätä rannikkoseudun juhlaa.

Me aloitimme juhlinnan perjantai-iltana hyvien ystävien luona saunoen ja syöden kotona valmistettua poronfileetä konjakkikastikkeessa. Ilta oli tosi onnistunut ja pikkuneidilläkin oli leikkikavereita. Kaupungilla olisi ollut kaikenlaista ohjelmaa sambakulkueesta tulishowhun, mutta emme vaihtaisi iltaa ystävien parissa mistään hinnasta pois.


Yksin jo Mikan ruoat ovat aina vierailun arvoisia mutta aina on mukavaa viettää iltaa hyvien ystävien kanssa. 

Seuraavana päivänä suuntasimme torille katsomaan venetsialaisohjelmaa Kemistä tulleiden vieraidemme kanssa. Ehdimme nähdä etäältä Miss Kokkolan valinnan ja Helsingin poliisisoittokunnan, mutta Suntin soutu (soutukilpailu) jäi meillä näkemättä. Sen verran nälkä jo kurni vatsaa että kun näimme ihmispaljouden suuntaavan Suntin varrelle, päätimme tilata ruokaa ilman jonottamista. Kokkolan torilta saatavat kevätrullat ovat jostain syystä ihan huippuhyviä, ja pitihän meidän myös pikkumuikkuja maistaa.

Illalla ohjelmassa oli 40-vuotissyntymäpäivät joilta me valitettavasti jouduimme lähtemään pimeän jo kolkutellessa taustalla. Pikkuneidin meno alkoi nimittäin olemaan sen verran vauhdikasta, että oli parempi lähteä nukuttamaan häntä, ja palata myöhemmin takaisin juhlapaikalle. Se ei kuitenkaan mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Nimittäin ulkoa kuuluva paukuttelu ja keksien auheuttama sokerihumala pitivät lasta hereillä vielä pari ylimääräistä tuntia, ja pääsimme jalkautumaan ulkotiloihin vasta reippaasti yhdentoista jälkeen. Päätimme käydä katsomassa josko vielä näkisimme Paula Koivuniemen laulavan torilla ja löytäisimme Kemin vieraamme. Vieraita ei näkynyt mutta Paulaa ehdimme katselemaan parhaiden hittien verran ja samalla näimme myös ilotulituksen. Lopulta kävimme myös ajelemassa vähän rantatietä pitkin ja katselemassa venetsialaistulia. Ja niitähän taas riitti! Joillakin pihoilla tuntui olevan satoja kynttilöitä jotka sitten heijastuivat hienosti meriveteen.


Paula laulaa tukka tulessa.. onhan venetsialainen tulen ja valon juhla! 

Ilotulitus alkamassa. Taustalla Kokkolan kaupungintalo.


Hieno juhla tämä venetsialainen!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Suomen matka 2014; Putin juustoa ja muita herkkuja

Ensimmäiset lomapäivät on menneet lähinnä lepäillessä mummolassa ja syödessä Suomen herkkuja. Suurin osa kavereistahan on viikolla töissä ja olemme viettäneet aikaa lähinnä perheen kanssa ja shoppaillen. Aina tulee niin kova kiire kotiinviemisten kanssa, että nyt kun kerran ensimmäinen lomaviikko on ollut hiljaiseloa, on hoidettu tuliaisostokset suurimmaksi osaksi jo pois alta.

Pääsimme maistamaan myös sitä kuuluisaa "Putin juustoa" joka on päässyt Suomen markkinoille Venäjän pakotteiden takia. Muuten herkkuja joita olen kaivannut ovat tietenkin ne perinteiset ruisleivät ja karjalanpiirakat, mutta myös etenkin irtokarkit ja suomalainen jäätelö. Lapselle kotiinviemisiksi lähtee ainakin Muumi -keksejä ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, kuviollista pastaa. Pasta on ollut meillä viime aikoina kovassa huudossa mutta amerikkalaisten ajatus lapsille suunnatusta pastasta on lähinnä joko makaroonia juustolla tai valmispastaa valmiissa kastikkeessa purkista suoraan lautaselle. En ole niitä ostanut koska ne tuntuvat melkoisilta säilöntäainepommeilta. Täältä Suomesta sen sijaan, löysin eläinkuviollista pastaa ja sydämen mallista kuivapastaa. Vielä lähempänä kotiinlähtöä, täytyy ostaa myös Halloum -juustoa. Sitä on meillä kotona usein vaikea löytää ja se on tosi kallista.




Olen ollut aina sitä mieltä, että suomalaiset osaavat tehdä karkkia. Kaikki irtokarkit, etenkin suklaiset sellaiset ovat suurinta herkkuani. Nykyään saa jopa Pätkis -paloja irtokarkkilaarista. Samoin Susu -palat, noitapillit ja liitulakut pakataan matkalaukkuun. Tuliaisiksi tutuille viedään yleensä Geishaa. Nam nam! Joku juju on myös suomalaisella jäätelöllä. Se on vaan kertakaikkiaan parempaa kuin amerikkalainen jäätelö.

Yksi asia on kuitenkin mitä kaipaan jo nyt kotoa. Ne ihanat, tuoreet hedelmät ja terveelliset snacksit lapselle. Täällä ei vaan ole myynnissä tai tarvetta kaikenlaisille mukaan otettaville valmisvälipaloille ja terveellisimmille naksuille, liikenteessä kun ei yleensä olla koko päivää kerralla lasten kanssa kuten me. Yritin sitten etsiä viinirypäleitä evääksi ja olin ihmeissäni kun niitä ei meinannut löytyä. Meillä niitä on ihan joka kaupassa isot hyllyt. Lopulta löytyi pieni rasia kirpeän makuisia rypäleitä mutta hyvin nekin eväästä menivät.



tiistai 26. elokuuta 2014

Suomen matka 2014; Liikenneruuhkia, tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä

Vihdoin saapui se päivä kun lähdimme kauan odotetulle Suomen lomalle. Tätä päivää on niin odotettu! Ja matkareittiäkin oli mietitty jo kauan mutta se on jätetty loppuun asti aika avoimeksi, että voimme vielä hioa yksityiskohtia tai tarvittaessa tehdä muutoksia. Tarkoituksena on viettää aikaa perheen luona Kokkolassa, tavata kavereita Turun puolessa ja sitten olla muutama päivä Tukholmassa.

Lensimme ensimmäistä kertaa Norwegianin uudella reitillä Oaklandin lentokentältä Eurooppaan. Kenttä on sopivasti meiltä noin puolen tunnin ajomatkan päässä ja paljon pienempi kuin SFO. Olin hiukan peloissani sillä olin kuullut ja lukenut uutisista, että Norwegianin koneet ovat olleet säännöllisesti myöhässä ja rikki. Näin pitkillä matkoilla ja varsinkin kun mukana on 2-vuotias, toivoisi aina, että kaikki menisi mahdollisimman sutjakkaasti eikä tarvisi ylimääräisiä stressailla. Nyt ei auttanut kuin toivoa parasta omien lentojen kohdalla.



Norwegianin huonon olon -pussi

Erinäiset syyt stressiin alkoivat jo kuitenkin ennen lentoa kotona vaikkakaan en jotenkin nyt saanut stressifiilistä päälle vaan ajattelin, että no ollaan sitten kotona jos ei päästä lähtemään. Kuulimme uutisista, että Islannissa tulivuori on alkanut purkautumaan ja lentoyhtiöt miettivät eri vaihtoehtoja perumisista uusiin lentoreitteihin. Iltapäivällä lähdimme suunnistamaan kentälle kun emme olleet kuulleet asiasta sen enempää. Tilaamamme shuttle taksi olisi halunnut tulla hakemaan meitä vieläkin myöhemmin lentoaikataulun kuultuamme mutta onneksi teimme selväksi, että haluamme olla kentällä hyvissä ajoin. Onneksi! Matkalla nimittäin oli kolme liikenneonnettomuutta ja liikenne suorastaan mateli. Siis mitkä ovat todennäköisyydet siihen, että kun kerran vuodessa suuntaamme Suomeen, juutummekin liikenteeseen kun sitä ei yleensä Oaklandin suuntaan ole ollenkaan. Ehdimme kuitenkin lopulta hyvin lennolle mutta ylimääräistä aikaa ei juurikaan kentällä ollut. Oaklandin kenttä on sen verran pieni, että suoriuduimme check innistä ja turvatarkastuksesta todella nopeasti, ja portillekkaan ei ollut pitkä matka.

Lentomme lähti aikataulun mukaisesti ja meni kaikinpuolin hyvin. Pikkuneiti katseli vähän piirrettyjä ja nukkui suuren osan lennosta sillä olihan se meidän aikaan yöllä. Kone oli uusi ja moderni, ja palvelu toimi hyvin. Olin tilannut meille etukäteen ruoat eikä niissäkään ollut valittamista. Kannattaa muistaa ottaa mukaan omat korvakuulokkeet ja ainakin lapsille viltti ja tyyny, sillä niistä joutuu maksamaan Norwegianilla ekstraa. Meillä oli tyynyt ja pieni peitto mukana mutta kuulokkeita emme olleet hoksanneet ottaa. No, ompas sitten kotimatkaa varten nekin jo valmiina.

Laskeuduimme Arlandaan aikataulussa ja lentokartta näytti, että olimme tehneet pikku koukun Islannin kohdalla emmekä lentäneetkään suoraan sen yli. Tosin melkein heti kuulimmekin, että tulivuoren purkautuminen oli ollutkin väärä hälytys. Maanjäristysuutinen kotipuolessa ei sen sijaan ollut. Sukulaiset soittelivat juuri kun olimme kahvittelemassa ja kysyivät olemmeko ok. Meillä ei tietenkään ollut mitään tietoa siitä, että Napassa oli ollut 6.0 voimaakkuudeltaan ollut maanjäristys. Pelottavaa! Kuulemani mukaan, se on tärisyttänyt koko Bay Areaa mutta talovahtimme ei ainakaan ole ilmoittanut, että mitään olisi meillä mennyt rikki. Huh huh, ei mikään mukava uutinen!


Idean tähän perässä vedettävään Melissa ja Doug Trunki laukkuun sain eräästä toisesta
blogista, ehkäpä bloggaaja tunnistaa... oli kyllä todella kätevä!

Arlandan lentokentällä

Lensimme Kokkolaan uudehkolla pienellä halpalentoyhtiöllä nimeltä Nexjet. Kone oli tosi pieni ja vanhan näköinen, mutta kyyti oli ihan tasaista. Tukholmasta Kokkolaan lento kesti tunti kaksikymmentäminuuttia ja matkalla tarjoiltiin kahvia muffinssien kera. Ihan helppo ja edullinen tapa päästä Tukholmaan ja takaisin. Perillä olimme yömyöhään joten seuraava päivä meni lähinnä lepäillessä.

maanantai 4. elokuuta 2014

San Francisco Maritime ja Fort Mason


Monta hyvää blogiaihetta on jäänyt kirjoittamatta kaikenlaisten "muka" kiireiden vuoksi. Nyt kun ei ole pariin viikkoon reissuja tiedossa, mikäs sen parempi aika kirjoitella jo menneistä käyntikohteista ja retkistä. Aloitetaan vaikka kotoisasti täältä San Franciscosta parissa tulevassa postauksessa.

Muutama viikonloppu sitten ajelimme San Franciscoon viettämään sunnuntai -päivää. Tarkoituksena oli vierailla San Francisco Maritimessa eli merenkulun historiallisessa museossa. Museo on ihan San Franciscon turistialueen tuntumassa, vastapäätä kuuluisien Cable Carien lähtöasemaa, Hyde Streetin kulmalla. Aloitimme käynnin Visitor Centerissä sijaitsevasta museosta joka oli toisella puolella tietä varsinaisesta pääalueesta. Museossa vierähtikin hetki ihmetellen vanhoja tavaroita ja videoita siitä, miten alue on kehittynyt. Itse varsinaiset nähtävyydethän ovat ulkona satama-alueella. Eli ne upeat, vanhat laivat.




Meille tällä kertaa riitti ihan vaan ulkopuolelta laivojen katseleminen, mutta muutamaan niihin pääsee myös sisälle saakka maksamalla muutaman roposen. Käveleskelimme laituria pitkin lukien laivojen eteen laitettuja tietokylttejä, ja ihailimme kaukana näkyvää Alcatrazin vankilasaarta. Maisemat ainakin olivat komeat. Mieleen jäivät parhaiten 1890 -luvulla rakennettu Eureka ja vuonna 1914 Englannissa rakennettu Eppleton Hall. Muutkin laivat olivat kyllä hienoja!












Kävimme lounalla ihan museoalueen vieressä olevassa Capurro's nimisessä ravintolassa jolla oli neljä tähteä Yelpissä. Olimme liikkeellä jo aikaisin, ennen normaalia lounasaikaa, joten saimme pöydän jonottamatta ja saimme ruokailla rauhassa. Ruoka olikin tosi hyvää ja menu oli meripainotteinen, paljon rapua ja kalaruokia. Palvelussa sen sijaan olisi ollut ehkä parantamisen varaa, varsinkin loppuajasta kun ravintola alkoi täyttyä eri kieliä puhuvista matkailijoista. Saimme kuitenkin mahat täyteen, ja odottelun jälkeen myös laskunkin ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Lopuksi kävimme kävelyllä Fort Masonilla eli armeijan vanhalla satama-alueella. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1910 ja kun armeijan aikaiset ajoivat siitä ohi, se on ollut osa kansallispuistoaluetta. Nykyisin vanhoissa rakennuksissa toimii konferenssikeskus ja muitakin yrityksiä. Jollei Fort Mason muuten kiinnosta, ainakin kannattaa kiivetä sen vieressä olevan mäen päälle ihailemaan merimaisemaa joka sieltä ylhäältä aukeaa. Koko San Francisco Maritimen ja Aqua Parkin laituirit näkyvät kokonaisuudessaan taustalla tietenkin itse San Francisco.