Suomen matka 2014; Kokkolan venetsialaiset

Hassua, että tällä matkalla blogin kirjoittaminen oli jotenkin ylivoimaisen vaikeaa. Olimme koko ajan liikenteessä ja usein meillä ei ollut nettiä käytettävissä. Ja välillä kun oli, olin pelkän ipadin varassa ilman, että olisin voinut ladata siihen kuvia kamerasta. Nyt siis täytyy palata aimo annos takaisin lomapäivissä, venetsialaisiin asti.

Kokkolassa vietetään perinteisesti mökkikauden päättäjäisiä aina elokuun viimeisenä viikonloppuna. Ihmiset vetäytyvät kesämökeille ja sytyttävät venetsialaistulia pihoille ja rannoille. Nuoriso paukuttelee "pommeja" ja raketteja, ja lauantai-ilta päättyy aina suureen ilotulitukseen kauppatorilla. Ensimmäistä kertaa sitten Amerikan elämän, mekin pääsimme juhlistamaan tätä rannikkoseudun juhlaa.

Me aloitimme juhlinnan perjantai-iltana hyvien ystävien luona saunoen ja syöden kotona valmistettua poronfileetä konjakkikastikkeessa. Ilta oli tosi onnistunut ja pikkuneidilläkin oli leikkikavereita. Kaupungilla olisi ollut kaikenlaista ohjelmaa sambakulkueesta tulishowhun, mutta emme vaihtaisi iltaa ystävien parissa mistään hinnasta pois.

Yksin jo Mikan ruoat ovat aina vierailun arvoisia mutta aina on mukavaa viettää iltaa hyvien ystävien kanssa. 

Seuraavana päivänä suuntasimme torille katsomaan venetsialaisohjelmaa Kemistä tulleiden vieraidemme kanssa. Ehdimme nähdä etäältä Miss Kokkolan valinnan ja Helsingin poliisisoittokunnan, mutta Suntin soutu (soutukilpailu) jäi meillä näkemättä. Sen verran nälkä jo kurni vatsaa että kun näimme ihmispaljouden suuntaavan Suntin varrelle, päätimme tilata ruokaa ilman jonottamista. Kokkolan torilta saatavat kevätrullat ovat jostain syystä ihan huippuhyviä, ja pitihän meidän myös pikkumuikkuja maistaa.

Illalla ohjelmassa oli 40-vuotissyntymäpäivät joilta me valitettavasti jouduimme lähtemään pimeän jo kolkutellessa taustalla. Pikkuneidin meno alkoi nimittäin olemaan sen verran vauhdikasta, että oli parempi lähteä nukuttamaan häntä, ja palata myöhemmin takaisin juhlapaikalle. Se ei kuitenkaan mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Nimittäin ulkoa kuuluva paukuttelu ja keksien auheuttama sokerihumala pitivät lasta hereillä vielä pari ylimääräistä tuntia, ja pääsimme jalkautumaan ulkotiloihin vasta reippaasti yhdentoista jälkeen. Päätimme käydä katsomassa josko vielä näkisimme Paula Koivuniemen laulavan torilla ja löytäisimme Kemin vieraamme. Vieraita ei näkynyt mutta Paulaa ehdimme katselemaan parhaiden hittien verran ja samalla näimme myös ilotulituksen. Lopulta kävimme myös ajelemassa vähän rantatietä pitkin ja katselemassa venetsialaistulia. Ja niitähän taas riitti! Joillakin pihoilla tuntui olevan satoja kynttilöitä jotka sitten heijastuivat hienosti meriveteen.

Paula laulaa tukka tulessa.. onhan venetsialainen tulen ja valon juhla! 

Ilotulitus alkamassa. Taustalla Kokkolan kaupungintalo.

Hieno juhla tämä venetsialainen!

Suomen matka 2014; Liikenneruuhkia, tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä

Vihdoin saapui se päivä kun lähdimme kauan odotetulle Suomen lomalle. Tätä päivää on niin odotettu! Ja matkareittiäkin oli mietitty jo kauan mutta se on jätetty loppuun asti aika avoimeksi, että voimme vielä hioa yksityiskohtia tai tarvittaessa tehdä muutoksia. Tarkoituksena on viettää aikaa perheen luona Kokkolassa, tavata kavereita Turun puolessa ja sitten olla muutama päivä Tukholmassa.

Lensimme ensimmäistä kertaa Norwegianin uudella reitillä Oaklandin lentokentältä Eurooppaan. Kenttä on sopivasti meiltä noin puolen tunnin ajomatkan päässä ja paljon pienempi kuin SFO. Olin hiukan peloissani sillä olin kuullut ja lukenut uutisista, että Norwegianin koneet ovat olleet säännöllisesti myöhässä ja rikki. Näin pitkillä matkoilla ja varsinkin kun mukana on 2-vuotias, toivoisi aina, että kaikki menisi mahdollisimman sutjakkaasti eikä tarvisi ylimääräisiä stressailla. Nyt ei auttanut kuin toivoa parasta omien lentojen kohdalla.

Norwegianin huonon olon -pussi

Erinäiset syyt stressiin alkoivat jo kuitenkin ennen lentoa kotona vaikkakaan en jotenkin nyt saanut stressifiilistä päälle vaan ajattelin, että no ollaan sitten kotona jos ei päästä lähtemään. Kuulimme uutisista, että Islannissa tulivuori on alkanut purkautumaan ja lentoyhtiöt miettivät eri vaihtoehtoja perumisista uusiin lentoreitteihin. Iltapäivällä lähdimme suunnistamaan kentälle kun emme olleet kuulleet asiasta sen enempää. Tilaamamme shuttle taksi olisi halunnut tulla hakemaan meitä vieläkin myöhemmin lentoaikataulun kuultuamme mutta onneksi teimme selväksi, että haluamme olla kentällä hyvissä ajoin. Onneksi! Matkalla nimittäin oli kolme liikenneonnettomuutta ja liikenne suorastaan mateli. Siis mitkä ovat todennäköisyydet siihen, että kun kerran vuodessa suuntaamme Suomeen, juutummekin liikenteeseen kun sitä ei yleensä Oaklandin suuntaan ole ollenkaan. Ehdimme kuitenkin lopulta hyvin lennolle mutta ylimääräistä aikaa ei juurikaan kentällä ollut. Oaklandin kenttä on sen verran pieni, että suoriuduimme check innistä ja turvatarkastuksesta todella nopeasti, ja portillekkaan ei ollut pitkä matka.

Lentomme lähti aikataulun mukaisesti ja meni kaikinpuolin hyvin. Pikkuneiti katseli vähän piirrettyjä ja nukkui suuren osan lennosta sillä olihan se meidän aikaan yöllä. Kone oli uusi ja moderni, ja palvelu toimi hyvin. Olin tilannut meille etukäteen ruoat eikä niissäkään ollut valittamista. Kannattaa muistaa ottaa mukaan omat korvakuulokkeet ja ainakin lapsille viltti ja tyyny, sillä niistä joutuu maksamaan Norwegianilla ekstraa. Meillä oli tyynyt ja pieni peitto mukana mutta kuulokkeita emme olleet hoksanneet ottaa. No, ompas sitten kotimatkaa varten nekin jo valmiina.

Laskeuduimme Arlandaan aikataulussa ja lentokartta näytti, että olimme tehneet pikku koukun Islannin kohdalla emmekä lentäneetkään suoraan sen yli. Tosin melkein heti kuulimmekin, että tulivuoren purkautuminen oli ollutkin väärä hälytys. Maanjäristysuutinen kotipuolessa ei sen sijaan ollut. Sukulaiset soittelivat juuri kun olimme kahvittelemassa ja kysyivät olemmeko ok. Meillä ei tietenkään ollut mitään tietoa siitä, että Napassa oli ollut 6.0 voimaakkuudeltaan ollut maanjäristys. Pelottavaa! Kuulemani mukaan, se on tärisyttänyt koko Bay Areaa mutta talovahtimme ei ainakaan ole ilmoittanut, että mitään olisi meillä mennyt rikki. Huh huh, ei mikään mukava uutinen!

Idean tähän perässä vedettävään Melissa ja Doug Trunki laukkuun sain eräästä toisesta
blogista, ehkäpä bloggaaja tunnistaa... oli kyllä todella kätevä!

Arlandan lentokentällä

Lensimme Kokkolaan uudehkolla pienellä halpalentoyhtiöllä nimeltä Nexjet. Kone oli tosi pieni ja vanhan näköinen, mutta kyyti oli ihan tasaista. Tukholmasta Kokkolaan lento kesti tunti kaksikymmentäminuuttia ja matkalla tarjoiltiin kahvia muffinssien kera. Ihan helppo ja edullinen tapa päästä Tukholmaan ja takaisin. Perillä olimme yömyöhään joten seuraava päivä meni lähinnä lepäillessä.