Suomen matka 2014; Kokkolan venetsialaiset

Hassua, että tällä matkalla blogin kirjoittaminen oli jotenkin ylivoimaisen vaikeaa. Olimme koko ajan liikenteessä ja usein meillä ei ollut nettiä käytettävissä. Ja välillä kun oli, olin pelkän ipadin varassa ilman, että olisin voinut ladata siihen kuvia kamerasta. Nyt siis täytyy palata aimo annos takaisin lomapäivissä, venetsialaisiin asti.

Kokkolassa vietetään perinteisesti mökkikauden päättäjäisiä aina elokuun viimeisenä viikonloppuna. Ihmiset vetäytyvät kesämökeille ja sytyttävät venetsialaistulia pihoille ja rannoille. Nuoriso paukuttelee "pommeja" ja raketteja, ja lauantai-ilta päättyy aina suureen ilotulitukseen kauppatorilla. Ensimmäistä kertaa sitten Amerikan elämän, mekin pääsimme juhlistamaan tätä rannikkoseudun juhlaa.

Me aloitimme juhlinnan perjantai-iltana hyvien ystävien luona saunoen ja syöden kotona valmistettua poronfileetä konjakkikastikkeessa. Ilta oli tosi onnistunut ja pikkuneidilläkin oli leikkikavereita. Kaupungilla olisi ollut kaikenlaista ohjelmaa sambakulkueesta tulishowhun, mutta emme vaihtaisi iltaa ystävien parissa mistään hinnasta pois.

Yksin jo Mikan ruoat ovat aina vierailun arvoisia mutta aina on mukavaa viettää iltaa hyvien ystävien kanssa. 

Seuraavana päivänä suuntasimme torille katsomaan venetsialaisohjelmaa Kemistä tulleiden vieraidemme kanssa. Ehdimme nähdä etäältä Miss Kokkolan valinnan ja Helsingin poliisisoittokunnan, mutta Suntin soutu (soutukilpailu) jäi meillä näkemättä. Sen verran nälkä jo kurni vatsaa että kun näimme ihmispaljouden suuntaavan Suntin varrelle, päätimme tilata ruokaa ilman jonottamista. Kokkolan torilta saatavat kevätrullat ovat jostain syystä ihan huippuhyviä, ja pitihän meidän myös pikkumuikkuja maistaa.

Illalla ohjelmassa oli 40-vuotissyntymäpäivät joilta me valitettavasti jouduimme lähtemään pimeän jo kolkutellessa taustalla. Pikkuneidin meno alkoi nimittäin olemaan sen verran vauhdikasta, että oli parempi lähteä nukuttamaan häntä, ja palata myöhemmin takaisin juhlapaikalle. Se ei kuitenkaan mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Nimittäin ulkoa kuuluva paukuttelu ja keksien auheuttama sokerihumala pitivät lasta hereillä vielä pari ylimääräistä tuntia, ja pääsimme jalkautumaan ulkotiloihin vasta reippaasti yhdentoista jälkeen. Päätimme käydä katsomassa josko vielä näkisimme Paula Koivuniemen laulavan torilla ja löytäisimme Kemin vieraamme. Vieraita ei näkynyt mutta Paulaa ehdimme katselemaan parhaiden hittien verran ja samalla näimme myös ilotulituksen. Lopulta kävimme myös ajelemassa vähän rantatietä pitkin ja katselemassa venetsialaistulia. Ja niitähän taas riitti! Joillakin pihoilla tuntui olevan satoja kynttilöitä jotka sitten heijastuivat hienosti meriveteen.

Paula laulaa tukka tulessa.. onhan venetsialainen tulen ja valon juhla! 

Ilotulitus alkamassa. Taustalla Kokkolan kaupungintalo.

Hieno juhla tämä venetsialainen!