Vanhanajan elämää Mission San Gabrielilla

Joshua Tree Parkin vierailun jälkeen meillä oli vielä yksi päivä aikaa seikkailla, ennen kuin varsinainen joulusähellys alkoi. Tuona päivänä emme halunneet ajaa liian kauas koska koko päivän reissut ovat aika väsyttäviä. Paluusta Joshua Tree Parkkiin keskusteltiin myös mutta lopulta päädyimme vierailuun Mission San Gabrielilla, jonne ei ollut kuin puolen tunnin ajo.

Olemme käyneet aiemmin muutamassa muussakin missionissa. Ne ovat olleet mielenkiintoisia paikkoja ja täynnä historiaa. Yhteensä missioneita on Kaliforniassa 21 ja monet täkäläiset yrittävätkin päästä vierailemaan niistä jokaisessa. Oma saldoni on nyt muistaakseni neljä tai viisi käytyä paikkaa, eli matkakohteita on vielä reippaasti jäljellä. Missionit on perustettu vanhan El Camino Real -tien varrelle, espanjasta tulleiden lähetyssaarnaajien tukikohdiksi vuosien 1769 ja 1833 välillä. Vuosien saatoissa, osa niistä on tuhoutunut maanjäristyksissä tai niistä ei muuten vaan ole pidetty huolta, ja osa on ollut kokonaan muussa käytössä. Nykyään monet missiot elävät turismista mutta katolinen kirkko ylläpitää niissä myös museoita ja käytössä olevia kirkkoja. Ne on restauroitu ja jotkut niistä on jouduttu lähes kokonaan uudelleen rakentamaan, mutta osasta löytyy vielä myös alkuperäisiäkin rakennuksia.

Mission San Gabriel Arcángel rakennettiin vuonna 1771 San Gabrielin kaupunkiin ja se oli siihen aikaan neljäs missio. Vuonna 1812 Kaliforniaa ravistelivat maanjäristykset ja missionin kellotorni romahti. Se on kuitenkin restauroitu entisen kaltaiseksi. Missionin hautausmaalle on haudattu lukuisia uskoon kääntyneitä sekä uskon isiä, ja sen kirkossa voi käydä hiljentymässä silloin kun missio on auki. Alueella on myös kaunis puutarha jossa on isot sammiot saippuan keittämistä varten. Lisäksi museon kirjakaupasta voi ostaa alan kirjallisuutta ja matkamuistoja.

Saippua sammio

Kun lähdimme kierrokselta missiosta olimme niin nälkäisiä, että kirjaimellisesti kävelimme ensimmäiseen löytämäämme ravintolaan. Se oli pieni, äidin ja tyttären pitämä meksikolainen ravintola jossa puhuttiin huonoa englantia. Koko San Gabrielin kaupunki on latinalaispainotteinen mutta olimme erityisesti meksikolaiskorttelissa. Saimme siis todella autenttista meksikolaista ruokaa ja se oli todellakin niin hyvää, että pieni odottaminen ei haitannut ollenkaan. Harmikseni ravintolan nimi ei jäänyt mieleen, muuten olisin vinkannut sen tännekin.

Perinteinein joulumatka Los Angelesin seudulle ja Joshua Tree National Park

Pitänee palata taas tämän rakkaan blogini kirjoitukseen ja päivitellä kaikki matkat joista on jäänyt kirjoittamatta. Hetkeksi tämä arjen pyörittäminen sai minusta otteen, enkä löytänyt millään inspiraatiota kirjoittamiseen. Toivottavasti edes yksi lukija on vielä tallella, mieluummin enemmänkin. Pieni blogi -tauko lienee ollut meikäläiselle paikallaan, sillä nyt taas jaksaa uudella innolla raapustella kaikenlaisia tunnelmia, menneitä ja tulevia.

Olemme perinteisesti viettäneet joulua Los Angelesin lähistöllä Rancho Cucamongalla, mieheni perheen luona. Niinpä viime joulunakin pakkasimme auton ja huristelimme sen väsyttävän ja puuduttavan reitin highway 5:sta, kohti lämpimämpiä maisemia. Tänä vuonna oli jo etukäteen tiedossa, että koska olisimme kyläilemässä kokonaisen viikon, ehtisimme vihdoin käydä myös Joshua Tree Parkin kansallispuistossa. Sinne menosta olen haaveillut jo pitkään. Päiväretki sopi ohjelmaan enemmän kuin hyvin, sillä isäntäperheen vanhemmat joutuivat olemaan myös jouluviikolla joitakin päiviä töissä.

Menimme Joshua Tree Parkkiin ihan lomaviikkomme alkupäivinä mikä olikin hyvä ratkaisu. Kaikki saivat näin rauhassa olla joko töissä, valmistella joulua tai muuten vaan hyvän tekosyyn turvin välttää mukaan tuleminen. Edellisillä reissuillamme oli käynyt ilmi, ettei muuta perhettä kiinnostanut lähteä katsomaan erämaata.






Joshua Tree Park on nimensä mukaisesti kuuluisa siellä kasvavista Joshua puista. Itse puu on aikoinaan saanut nimensä mormooneilta jotka kulkivat erämaan halki. Puun muodot muistuttivat heitä Raamatun tarinasta jossa Joshua nostaa kätensä ylös rukoukseen. Näitä puita voi löytää Kalifornian lisäksi Arizonasta, Nevadasta ja Utahista.  Kansallispuisto taas koostuu kahdesta erämaasta, Mojave Desertistä ja Colorado Desertistä. Keskellä puistoa, kohdassa jossa erämaa vaihtuu toiseen, voi selvästi huomata kasvillisuuden muuttuvan erilaiseksi. Me ajoimme puiston läpi ja tulimme ulos toiselta puolelta, eli näimme paikan lähes kokonaisuudessaan.

Ajoimme ensin puistoon sisään ennen kuin tajusimme että visitor center onkin itse asiassa puiston ulkopuolella. Palasimme vähän matkaa takaisinpäin ja kävimme hakemassa lisää karttoja ja leimakirjaani leimat. Sitten lähdimme ajamaan puistoon. Pysähdyimme pariin kohtaan ottamaan kuvia puisto ja erilaisista kivimuodostelmista ennen kuin pakkasimme eväsleivät kylmälaukusta reppuun ja lähdimme vaellusreitille. Puistossa on monia erilaisia vaellusreittejä joista kannattaa ottaa etukäteen selvää. Lapsen kanssa kun kulkee reissulla, on tullut sellaiseksi, että selvitän etukäteen mahdolliset meille sopivat reitit ja mietin kuinka kauan voimme ulkoilla ennen kuin päiväunien venyttäminen tekee tepposet.

Meillä oli oikein mukava päivä ja nautimme lämpimästä, raikkaasta ilmasta. Kävelimme luonnossa ja pysähdyimme välillä syömään eväitä. Lapsella oli hauskaa kun pienet chipmunkit eli maaoravat juoksentelivat ympäriinsä. Näimme oravien lisäksi paljon erilaisia lintuja, liskoja ja kaktuksia. Olisimme halunneet viettää puistossa enemmänkin aikaa mutta koska emme halunneet olla epäkohteliaita perhettä kohtaan, palasimme takaisin heti pimeän tultua. Harkitsimme kyllä vakavasti, että palaisimme takaisin seuraavana päivänä, mutta lopulta jätimme sen johonkin toiseen reissuun. Kokemuksena Joshua Tree Park siis käymisen arvoinen paikka!

Chipmunk

Cholla kaktuksia on puiston toisella puoliskolla silmän kantamattomiin. Kylteissä varoitetaan koskemasta niihin koska niden piikit kaivautuvat syvälle ihoon ja niitä todella vaikeaa irroittaa.

Thanksgiving matka, osa 3; Kotimatka

Viimeisenä reissupäivänä ennen kotimatkaa, kävimme katsomassa Eurekan kuuluisimman nähtävyyden, Carson Mansionin.

Carson Mansion sijaitsee Eurekan vanhassa kaupungissa ja sen on sanottu olevan USA:n upein viktoriaanisen ajan talo. Hieno se kyllä olikin! Ja suuri! Valitettavasti vaan taloon ei pääse sisälle, sillä se on yksityisen herrasmiesklubin omistuksessa. Talo on rakennettu vuonna 1886. Otimme muutamat kuvat mansionista ja parista muustakin viktoriaanisesta talosta, ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin kohti Bay Areaa.

Carson Mansion

Kotimatka meni taas kerran jättiläispunapuu -teemalla. Ajoimme tällä kertaa toisen puoliskon Avenue of Giantsista joka jäi viime kerralla pimeän tultua ajamatta. Pysähdyimme muutaman kerran käveleskelemään metsään ja ihailemaan luontoa. Näimme paljon kaatuneita puita ja niiden mielettömän suuria juurikoita. Pienempien puiden rungot olivat täynnä kaunista vihreää sammalta ja pieniä sieniä. Nautimme metsän hiljaisuudesta ja raikkaasta ilmasta.

Viimeiseksi nähtävyydeksi tällä matkalla jäi Chandelier Tree eli drive-thru tree. Meille kerrottiin, että matkalla olisi ollut pari muutakin läpiajettavaa punapuuta, mutta tämä sattui sopivan ajomatkan päähän kun kaivattiin jo vähän jalottelua. Nämä läpiajettavat puut ovat yksityisessä omistuksessa, ja on jotenkin hassua, että he ovat keksineet tehdä tästä itselleen pienimuotoisen bisneksen. Puun näkemisestä ja läpi ajamisesta piti maksaa $5 (2014). Valtion omistamat vastaavat puut ovat tieteääkseni kaikki kansallispuistoissa eikä niiden läpi anneta ajaa autolla. Ei tietenkään ole hyvä, että ykstyiset voivat hakata näihin puuharvinaisuuksiin reikiä ja samalla tappaa ne. Erikoista oli, että meidän näkemämme puu oli sitkeästi sinnitellyt hengissä. Kolo puussa oli kyllä pelottavan ahdas ja näimmekin parin auton peruuttavan peloissaan pois tunnelista. Me säilyimme ilman naarmuja ja sain napattua kuvankin muistoksi.

Tankattuamme lahjatavarakaupassa vähän kahvia ja käytyämme vessassa, lähdimme tosissaan ajamaan kotia kohti. Vielä haaveilimme viinitilalla pysähtymisestä mutta sen verran alkoi olla virta vähissä, että se jäi toiseen kertaan. Melkein koko matkan pääsimme ajamaan ilman sadetta paitsi viimeisen puoli tuntia. Se tietenkin sotki liikennettä aika lailla ja matkaan tuli ehkä yksi ylimääräinen puoliska tuntinen, mutta pääasia, että ehjänä perillä ja hyvillä mielin!