torstai 27. helmikuuta 2014

Instagram Travel Thursday; Ikävä Havajille


Viime aikoina on jostain syystä tullut hirveä hinku buukata matka Havajille. Kaikenlaisia muita reissuja on kuitenkin tiedossa ja lomaakin vain rajoitettu määrä, joten toistaiseksi on tyytyminen vain vanhojen lomakuvien katseluun.



Kuva on otettu vuonna 2011 Big Islandilla, jossa vuonna 1990 Kalapana lavavirtaus peitti alleen tämän tien ja osan Kalapanan kylää. 

Instagram Travel Thursday on kampanja jossa matka-aiheisia kuvia julkaistaan blogeissa ja instagramissa. Sen takana ovat bloggaajat kolmesta eri blogista; Kaukokaipuu, Destination unknown ja Running with Wild Horses. Voit lukea lisää tempauksesta näistä blogeista ja kuka tahansa voi osallistua.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Jättiläispunapuita ja lumen metsästystä vuorilla


Viime lauantaina pääsimme taas vihdoin reissun päälle. Pallottelimme eri kohteiden välillä pitkään, Eureka ja Avenue of Giants (joka on myös punapuumetsä), Lake Tahoe tai Bear Valley. Lopulta juuri flunssasta toipuneena, päätimme valita sen kaikista lähimmän kohteen ja supistaa reissua vaan yhteen päivään, eli ensimmäistä kertaa elämässä nokka kohti Bear Valleytä.



Näytä suurempi kartta

Ajomatkaa tuli pari tuntia ja rapiat. Pysähdyimme lähellä ensimmäistä varsinaista pysäkkiämme Angels Campissä ostamaan leipiä evääksi. Angels Camp on tunnettu Mark Twainin tarinasta "The Celebrated Jumping Frog of Calaveras County" ja on lempinimeltään "Frogtown" (sammakkokaupunki). Kertomansa mukaan Mark Twain kuuli tarinan sammakoista Angels Campin hotellissa vuonna 1865 ja kirjoitti sen muistiin. Sammakkojen pituushyppykisat pidetään täällä edelleenkin joka toukokuussa.

Jatkoimme matkaa Angels Campistä ylöspäin Sierra Nevadan vuoristoon ja kohti Anrnoldin kaupunkissa sijaitsevaa Calavers Big Trees State Parkia. Big Trees on paikka josta jättiläispunapuita (Seqouia) on löydetty ihan ensimmäistä kertaa, jo vuonna 1852. Parkkimaksu puistoon on $10 per auto (2014) ja patikointi kannattaa aloittaa uutuuttaan hohtelevasta Visitors Centeristä josta voi kysellä vinkkejä kävelyreiteille, ihmetellä näyttelyä metsäneläimistä tai ostaa matkamuistoja. Parkkimaksuun kuuluu alueen kartta ja saimme myös pienen sanomalehden jossa kerrottiin kattavasti puiston toiminnasta, puista ja kasveista.







Vaikka näitä punapuita on jo tullut nähtyä, niin aina jaksan ääneen ihmetellä niiden suuruutta ja ylväyttä. Siellä ne ovat seisoneet metsässä tuhansia vuosia ja nähneet vaikka minkälaisia kesiä ja talvia, ihmisiä ja eläimiä. Punapuita kasvaa Kalifornian ja Oregonin lisäksi ainoastaa Kiinassa, ja sielläkään se ei kasva näin suureksi kuin Sequoia. Onneksi jossakin vaiheessa on herätty siihen, että punapuumetsät tarvitsevat suojelua sillä niiden uusiutuminen kestää todella kauan ja ne on aikoinaan hakattu melkein sukupuuttoon. Tässäkin metsässä näitä surullisia esimerkkejä löytyi. Vaikka on hauskaa sanoa, että kävelin eilen punapuuhun tehdyn tunnelin läpi tai että tanssin punapuukannon päällä, vetää tämä ihmisen ajattelemattomuus vähän surulliseksikin. Monissa puissa näkyy myös palojälkiä. Puistossa on ollut metsäpalo vuonna 1908 mutta metsää myös kulotetaan säännöllisesti polttamalla. Puut tarvitsevat tulta eläkseen, ja uudet siemenet tilaa kasvaa.


Discovery Tree -Tämä jättiläinen löytyi vuonna 1852 ja se teki paikan kuuluisaksi. Puun kaatamiseen tarvittiin yhteensä 22 miestä. Sen jälkeen osa sen ruhosta ja suuri osa sen kuoresta kuljetettiin näytille eri paikkoihin kuten San Franciscoon ja New Yorkiin. Moni ajatteli koko puun olevan humpuukia ja näyttely suljettiin. Tuli tuhosi puun osat sen odottaessa kuljetusta Pariisiin. Kun puu kaadettiin vuonna 1853 järjestettiin tällä kannolla muun muassa tanssit. Sen on arvioitu olleen noin 1244 vuotta vanha. Pala varsinaista puuta makaa edelleen kannon vieressä.





Punapuun juuret.












Surullinen esimerkki siitä kuinka ennen puista kerättiin kuorta. Puu on tietysti kuollut.


Pioneer Cabin Tree -Tähän puuhun kaiverrettiin tunneli 1880 -luvulla, että puisto pysyisi kilpailussa mukana Yosemiten kansallispuiston kanssa. Aikoinaan tunnelista on ajettu myös autolla, mutta nyt siitä saa ainoastaan kävellä läpi. Puu kuoli tunnelin kaivamisen jälkeen.

Punapuumetsässä saa aimo ainnoksen liikuntaa ja raikasta ilmaa. Kannattaa ottaa lämmintä vaatetta mukaan sillä maailman korkeimmat puut luovat metsään varjon, ja välillä voi tulla vilu. Talvella metsässä voi olla jopa lunta. Puistossa ei myydä ruokaa, joten kannattaa ottaa mukaan evästä tai käydä syömässä lähikaupungeissa Arnoldissa tai Angels Campissä.

Puiston eteläinen sisäänkäynti on näin talvisin suljettu joten kiersimme ainoastaan pohjoisen sisäänkäynnin pääreitin ja pari pienempää polkua. Varsinainen kunnon hikilenkkeily jäi tällä kertaa,
koska halusimme vielä ajaa ylemmäs vuoristoon etsimään lunta ennen pimeän tuloa. Ne metsän kuuluisimmat puut tuli nähtyä mutta vähän jäi kaivelemaan se, että kuulemma ne kaikista isoimmat puut olisivat siellä eteläisellä reitillä. Tänne siis eittämättä tullaan joskus vielä takaisin.



Löytyihän sitä luntakin. Vain 10 minuutin ajomatkan päässä puistosta. Emme ajaneet tämän korkeammalle vuorelle koska halusimme ajella takaisin mutkikasta vuoristotietä vielä valoisan aikaan. Bear Valleyssä on useampia hiihtokeskuksia ja paljon camping alueita.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Instagram Travel Thursday; Ratsastusreissulle


Odotan jo todella paljon meidän suomalaisnaisten Naistenpäivän reissua Half Moon Bayhin ratsastamaan. Wohoo! Tarkoituksena on mennä rannalle vähän laukkailemaan, ja ratsastuksen jälkeen lounaalle tuonne ihastuttavaan, pieneen rantakaupunkiin. Jippii!



Instagram Travel Thursday on tempaus jota ylläpitävät kolmen eri matkablogin pitäjät. Siinä julkaistaan erilaisia Instagram kuvia viikon varrelta, tai muuten vain matkoilta. Lisätietoja löytyy muun muassa Destination Unknown -blogista.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ystävänpäivän muistaminen


Ihana pieni lahja ystävältä Ystävänpäivänä suoraan New Yorkista tilattuna! Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava viikko!






sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Juupas, eipäs...talvimatkalle Lake Tahoelle?


Meillä on mietinnässä hiihtoretki Lake Tahoelle. Aikaa on kuitenkin rajoitetusti, eikä ole kiva ajella vuorille saakka jos ei sitten ehdi siellä olemaan kuin yhden yön. Muitakin innokkaita lähtijöitä olisi, ja olisi kiva päästä lapsenkin kanssa joskus lumeen leikkimään. Sitä ihmeellistä valkoista ainetta kun ei täällä meidän perällä nähdä.

Lake Tahoe on suuri makeavesinen järvi ihan Kalifornian ja Nevadan rajalla, Sierra Nevadan vuoristossa. Osavaltioiden raja, "stateline" itseasiassa menee aikalailla järven keskeltä, joten jos ajaa toiselle puolelle järveä, on Nevadan puolella. Rajanylityskohta on etenkin pelaajien ja juhlijoiden suosiossa, sillä se on täynnä kasinoita ja yökerhoja, uhkapelit kun ovat Nevadassa sallituja ja yökerhot saavat olla auki aamu neljään saakka toisin kuin Kaliforniassa. Kesäisin Lake Tahoe on kaunis rantoineen ja upeine vuoristomaisemineen, talvella siellä käydään lähinnä hiihtämässä ja laskettelemassa. Tahoella pääsee lähelle luontoa ja majoittua voi joko hotellissa, tai mökissä metsän reunalla.



Näytä suurempi kartta


Emerald Bay marraskuussa 2011

Pitkään on Lake Tahoella odoteltu lunta tänä talvena. Nyt kun vihdoin saderintama on saapunut Kaliforniaan, on vuorille saatu valkoinen lumiharso. En ole käynyt laskettelemassa vuosiin, joten olisi mukava verestellä vanhoja taitoja. Tahoella on yli kymmenen mainitsemisen arvoista hiihtokeskusta joista Squaw Valley pohjoisessa, on isännöinyt jopa talviolympialaisia vuonna 1960. Kuulemani mukaan myös suomalaiset lautailijat ovat käyttäneet Tahoeta harjoittelupaikkana. Me pysyttelemme yleensä South Lake Tahoella vaikkakin olemme usein kiertäneet järven ympäri autoillen, ja rannoille pysähdellen. Järvi itse ei jäädy koskaan mutta joskus sen reunamat ovat olleet sen verran jäässä, että olemme voineet kävellä järvellä.

Katsotaan miten haaveiden käy. Muitakin reissuja on nimittäin suunnitteilla. Olisihan siinä kuitenkin tunnelmaa, jos nyt saisi alkaa haalimaan kasaan talvivarusteita; toppavaatteita, kenkiä, lakkeja, lapasia ja mistä sukset? Lapselle pulkka? Luistimet! Apua! Ihanaa lunta!


Siellähän ne Nevadan puolella olevat kasinot odottelevat innokkaita pelaajia... siis ei meitä. Mutta kyllä me aina pari lanttia pelikoneisiin tiputamme ihan vain kokeillaksemme tuuriamme. Valkoinen kuvan alareunassa on jäätä järven päällä.


Upeita maisemia, lumisia metsiä ja raikasta vuoristoilmaa.

TA-DAA! Järven jäällä ollaan.

torstai 6. helmikuuta 2014

Lapsiperheiden Kalifornia


Matkustaminen Amerikassa lasten kanssa on helppoa. Täällä rakastetaan lapsia! Koska asukkaita on paljon, on lapsiakin paljon, ja eri paikat varautuvat pieniin asiakkaisiin monin eri tavoin. Olemme kierrelleet oman pikkuihmisemme kanssa ristiin rastiin Kaliforniaa ja taas on uusi reissu suunnitteilla. Toistaiseksi kaikki matkat ovat menneet hyvin. Ravintolat täällä ovat tottuneet lapsiasikkaisiin, hotelleissa on yleensä saatavissa matkasänky ja pääsymaksut nähtävyyksiin ovat lapsilta halvemmat, pienimmiltä jopa ilmaiset.

Enimmäkseenhän täällä kuljetaan autolla. Se helppottaa reissaamista kun saa tehdä asiat omaan tahtiin ja jättää välillä tarpeettomia tavaroita autoon. Autoilu mahdollistaa myös reitti- tai aikataulumuutokset tarpeen mukaan. Lentomatkustaminenkin on tullut meille tutuksi. Lentokentät ovat siistejä ja niistä useimmiten löytyy jonkunlainen "perhehuone" tai imetyshuone. En ole nähnyt täällä yhtä upeita leikki- ja hoitoalueita kuin joillakin Euroopan kentistä, mutta aikaakaan niiden etsimiseen ei ole meillä ollut. Sen sijaan olemme olleet iloisesti yllättyneitä, kun meidät on useamman kerran ohjattu erilaisten jonojen ohi esimerkiksi turvatarkastuksissa.


Odottelua Chicago O'Haren lentokentällä


Pari kertaa vuodessa ajamme Etelä-Kaliforniaan sukuloimaan. Autossa istumista tulee tuolloin noin 7-8 tuntia riippuen ruuhkasta ja pysähdyksistä. Nekin matkat on olleet suhteellisen helppoja. Automatkoille otan aina mukaan pienen kylmälaukun jossa on evästä, maitoa ja vettä lapsukaiselle sekä usein jotain myös meille aikuisille. Kyseisellä reitillä ruokapaikat ovat valitettavasti lähinnä raskasta ja rasvaista pikaruokaa, joten on hyvä varautua matkaan myös kevyemmällä ruoalla, hedelmillä ja muilla välipaloilla. Eväiden avulla voi vähentää pysähtymiskertojakin mukavasti minimiin. Jos reitti ei ole ennestään tuttu, kannattaa vähän ottaa selvää millaisia ruokapaikkoja on tarjolla, koska niidenkin välimatkat voivat olla pitkiä. Joskus pysähdymme levähdysalueille ihan vain jalottelemaan, vaihtamaan vaippaa ja käymään veskissä. Ja välillä teemme pikapysähdyksen tienvarsistandeille joissa myydään tuoreita hedelmiä suoraan farmeilta, nam nam! Tienvarsikyltit kertovat aina kuinka pitkästi on matkaa seuraavaan ruokapaikkaan, huoltoasemaan tai levähdyspaikkaan. Levähdyspaikoilta voi harvemmin ostaa mitään ruokaa ja eikä huoltoasemiltakaan hodaria isompaa ruokaa, joskus ei sitäkään, joten siksikin kannattaa suunnitella pysähdyspaikat etukäteen.

Matkan etukäteissuunnittelu kannattaa aina kun reissaa lasten kanssa. Vaikka muutoksia tulisikin matkan varrella, on hyvä olla jonkunlainen pohja suunniteltuna missä kannattaa pysähtyä ja mihin aikaan suunnilleen ollaan perillä. Näin voi ennakoida eväiden tarpeen, päiväunien ajat ja muut. Kaliforniassa lapsiperheitä hemmotellaan, ja monessa kohteessa on lapsille omaa ohjelmaa. Kannattaa siis ottaa etukäteen selvää missä yöpyy tai missä vierailee. Autoon kannattaa varata kosteuspyyhkeitä ja varavaatteita vahinkoja varten, viltti, leluja, kirjoja sekä puuha- ja värityskirjoja. Pienempiä taaperoita varten myydään myös käteviä vesivärityskirjoja, jossa kynän sisällä on pelkkää vettä, ja kuvia värittäessä värit tulevat esiin kirjasta. Kuivuessaan värit taas katoavat ja samaa kuvaa voi siis värittää useita kertoja. Tällä värityslehtiöllä ei voi saada sotkua aikaiseksi! Täydellinen setti siis esimerkiksi lentomatkalle. Ipadit ja iphonet eivät ole meillä olleet vielä lapsen käytössä, mutta eiköhän sekin päivä tule, kun ne hoitavat osan lapsen viihdyttämisestä.




Suurimmassa osassa yleisistä tiloista on vaipanvaihtoalustat. Jollei ole varsinaista alustaa, on ainakin pöytätilaa johon vauvan voi laskea omalle alustalle. Olin hiukan ihmeissäni Suomessa käydessämme kun monessa paikassa (myös sellaisissa jotka perhepaikoiksi itseään mainostivat) ei ollut minkäänlaista paikkaa vaihtaa vauvalle vaippaa. Vessatkin olivat hirvittävän ahtaita ettei oikein ollut mahdollisuutta soveltaakaan. Mietin, voiko osasyy pienemmissä kaupungeissa olla se, että joka paikkaan on niin lyhyt matka, että vaipanvaihtokin suoritetaan enimmäkseen kotona? Mutta kyllä kai suomalaisetkin vauvojen kanssa liikkuu joskus? Täällä suoritan vaipanvaihdon usein autoni takakontissa. Kuulostaa hurjalle, mutta se on oikeasti helpoin tapa, sillä auton takakontti on ihan suora alusta ja juuri sopivalla korkeudella. Pakkanenkaan ei täällä vaivaa joten miksi siis ei. Reissuilla tosin peräkontti on usein täynnä tavaraa ja silloin ravintola on se varmin pysähdyspaikka. Huoltoasemien vessat ovat joskus likaisia, eikä niissä aina ole alustoja. Uudemmissa paikoissa, etenkin ostoskeskuksissa, on usein niin sanottu "perhehuone" (Family Room tai Family Lounge) jossa on kaikenlaista tarpeellista. Se on yleensä joko yksi huone johon voi mennä perhe kerrallaan vaihtamaan vaippaa, lämmittämään maitopulloa tai potalle, tai varsinainen oleskelutila leikkitiloineen, ruoanlämmityspisteineen ja imetyskoppeineen. Varsinaista luksusta perheille!

Syöttötuoli löytyy täällä yleensä ravintolasta kuin ravintolasta. Monet paikat ovat suuntautuneet houkuttelemaan asiakkaikseen perheitä, ja heillä on lapsille oma menu, värityskuvia ja värikynät. Usein annoskoot ovat kyllä niin isoja, että pienimmät lapset syövät vanhempiensa annoksista. Eikä sitä panna täällä pahakseen, päinvastoin, pieni lautanen ja lusikka ilmestyy äkkiä pöydälle. Tarjoilijat höpöttävät ja hymyilevät lapsille. Joskus olemme saaneet jälkkäriksi hedelmiä, tai lähteneet kotiin ilmapallon kanssa. Myös kaupanmyyjät antavat lapsille usein hedelmän tai tarroja. Ylipäätään, lapsille puhutaan, vilkutellaan ja hymyillään paljon. Ja niille, joiden on vielä vaikea keksiä vieraille ihmisille jotain sanottavaa, sitä small talkia, lapsista löytää aina yhteisen puheenaiheen. Joskus tuntuu, että kaupassa käynti vie nykyään niin paljon enemmän aikaa kuin ennen, kun niin monet haluavat jutella pikkuneidille tai kysellä hänestä jotain. Toisaalta, siitä tulee kyllä tosi hyvä mieli! Kalifornia on lapsiperheille hyvä paikka!



keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hyvää Runeberginpäivää!


Lähikauppamme luomutuotteista leivotut Runebergintortut. Karvasmanteliöljyä en ole täältä löytänyt joten sen olen joutunut tuomaan Suomesta. Ja tomusokeria ei täällä myydä, joten sokerikuorrutukseen käytin valmista kuorrutetta. Muottina ihan tavalliset muffinssivuoat.

Hyvää Runeberginpäivää kaikille!




tiistai 4. helmikuuta 2014

Viihdykettä perheen pienimmille; Ardenwood Historic Farm


Toissa viikonloppuna mietiskeltiin taas mikä olisi mukavaa viihdykettä perheen 1,5 -vuotiaalle. Koska viime aikoina kaikki eläimet ovat kovasti alkaneet kiinnostamaan, suuntasimme Ardenwoodin farmille joka on vain noin kymmenen minuutin ajon päässä meiltä, Fremontissa. Monelle kaupunkilaislapselle tämä paikka voi olla ainoa, missä pääsee kosketuksiin oikeiden kotieläinten kanssa ja näkee maalaiselämää.

Ardenwoodin farmia asuttivat alunperin George ja Clara Patterson jo 1850-luvulta saakka. He asuivat upeassa viktoriaanisessa talossa joka on edelleen tilalla, ja jossa järjestetään ajoittain erilaisia tapahtumia. Monenan jouluna olen suunnitellut osallistumista vikroriaaniseen joulujuhlaan mutta vielä se on käymättä. Ehkäpä ensi jouluna... taas. Pattersonin talon pihalla on viktoriaaninen puutarha joka jäljittelee alkuperäistä puutarhaa, ja talviaikaan siellä talvehtii perhosyhdyskunta. Farmi on edelleenkin toiminnassa eli viljelee samoja tuotteita kuin ennen vanhaan.


The Patterson House.

Kun menee paikalle oikeaan aikaan, pääsee mukaan ruokkimaan kotieläimiä tai voi osallistua tilan töihin. Syksyllä vietetään sadonkorjuujuhlaa jossa lapset pääsevät myös kokeilemaan sadon korjaamista. Kesäaikaan (huhtikuusta lähes joulukuuhun saakka) avoinna ovat myös farmia ympäri kiertävä juna, sepänpaja ja varustevaja. Tilan perällä on kaurispuisto mutta me emme ainakaan bonganneet yhtään ainutta kaurista. Sisäänpääsymaksu oli nyt talviaikana vaivaiset $3 aikuisilta ja $2 lapsilta (4-17v.) (2014). Kesällä pääsymaksut vaihtelevat joten kannattaa tarkistaa paikan nettisivuilta hinnat ja aukioloajat. Ja kannattaa ottaa mukaan evästä koska tilalla ei myydä ruokaa lainkaan, mutta piknikpöytiä ja -tuoleja on joka puolella.

Ihmeteltävää riitti pienille näissä ja monissa muissa eläimissä ja tilan vempaimessa:











Kukko istui viereisellä pöydällä kun söimme eväitä ja muisti kiekua aina tasaisin väliajoin. Kanoja sen sijaan sai vähän varoa sillä ne kävivät ronskisti nappaamassa ruoat pienimpien lasten käsistä.


" Näinkö sitä maitoa äiti oikeasti saadaan?"





Kotiin lähtiessä, ihan sattumalta, huomasimme tämän pienen myyrän kaivamassa kolojaan pihamaalla.

Ihan mukava paikka. Ensi kerralla tähdätään tänne kesäaikaan ja tietenkin viimeistään silloin jouluna!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Kalifornian herkkuja


Monenlaisia Kalifornian oma kasvattamia herkkuja tuli taas vastaan kauppareissulla.


Värikäs porkkanalajitelma.



Artisokat.



Uusi tuttavuuteni, ihanan makea hunajamandariini. Näitä lisää kauppakassiin ensi kerralla!



Sitruunainen Buddhan käsi.