Perinteinein joulumatka Los Angelesin seudulle ja Joshua Tree National Park

Pitänee palata taas tämän rakkaan blogini kirjoitukseen ja päivitellä kaikki matkat joista on jäänyt kirjoittamatta. Hetkeksi tämä arjen pyörittäminen sai minusta otteen, enkä löytänyt millään inspiraatiota kirjoittamiseen. Toivottavasti edes yksi lukija on vielä tallella, mieluummin enemmänkin. Pieni blogi -tauko lienee ollut meikäläiselle paikallaan, sillä nyt taas jaksaa uudella innolla raapustella kaikenlaisia tunnelmia, menneitä ja tulevia.

Olemme perinteisesti viettäneet joulua Los Angelesin lähistöllä Rancho Cucamongalla, mieheni perheen luona. Niinpä viime joulunakin pakkasimme auton ja huristelimme sen väsyttävän ja puuduttavan reitin highway 5:sta, kohti lämpimämpiä maisemia. Tänä vuonna oli jo etukäteen tiedossa, että koska olisimme kyläilemässä kokonaisen viikon, ehtisimme vihdoin käydä myös Joshua Tree Parkin kansallispuistossa. Sinne menosta olen haaveillut jo pitkään. Päiväretki sopi ohjelmaan enemmän kuin hyvin, sillä isäntäperheen vanhemmat joutuivat olemaan myös jouluviikolla joitakin päiviä töissä.

Menimme Joshua Tree Parkkiin ihan lomaviikkomme alkupäivinä mikä olikin hyvä ratkaisu. Kaikki saivat näin rauhassa olla joko töissä, valmistella joulua tai muuten vaan hyvän tekosyyn turvin välttää mukaan tuleminen. Edellisillä reissuillamme oli käynyt ilmi, ettei muuta perhettä kiinnostanut lähteä katsomaan erämaata.






Joshua Tree Park on nimensä mukaisesti kuuluisa siellä kasvavista Joshua puista. Itse puu on aikoinaan saanut nimensä mormooneilta jotka kulkivat erämaan halki. Puun muodot muistuttivat heitä Raamatun tarinasta jossa Joshua nostaa kätensä ylös rukoukseen. Näitä puita voi löytää Kalifornian lisäksi Arizonasta, Nevadasta ja Utahista.  Kansallispuisto taas koostuu kahdesta erämaasta, Mojave Desertistä ja Colorado Desertistä. Keskellä puistoa, kohdassa jossa erämaa vaihtuu toiseen, voi selvästi huomata kasvillisuuden muuttuvan erilaiseksi. Me ajoimme puiston läpi ja tulimme ulos toiselta puolelta, eli näimme paikan lähes kokonaisuudessaan.

Ajoimme ensin puistoon sisään ennen kuin tajusimme että visitor center onkin itse asiassa puiston ulkopuolella. Palasimme vähän matkaa takaisinpäin ja kävimme hakemassa lisää karttoja ja leimakirjaani leimat. Sitten lähdimme ajamaan puistoon. Pysähdyimme pariin kohtaan ottamaan kuvia puisto ja erilaisista kivimuodostelmista ennen kuin pakkasimme eväsleivät kylmälaukusta reppuun ja lähdimme vaellusreitille. Puistossa on monia erilaisia vaellusreittejä joista kannattaa ottaa etukäteen selvää. Lapsen kanssa kun kulkee reissulla, on tullut sellaiseksi, että selvitän etukäteen mahdolliset meille sopivat reitit ja mietin kuinka kauan voimme ulkoilla ennen kuin päiväunien venyttäminen tekee tepposet.

Meillä oli oikein mukava päivä ja nautimme lämpimästä, raikkaasta ilmasta. Kävelimme luonnossa ja pysähdyimme välillä syömään eväitä. Lapsella oli hauskaa kun pienet chipmunkit eli maaoravat juoksentelivat ympäriinsä. Näimme oravien lisäksi paljon erilaisia lintuja, liskoja ja kaktuksia. Olisimme halunneet viettää puistossa enemmänkin aikaa mutta koska emme halunneet olla epäkohteliaita perhettä kohtaan, palasimme takaisin heti pimeän tultua. Harkitsimme kyllä vakavasti, että palaisimme takaisin seuraavana päivänä, mutta lopulta jätimme sen johonkin toiseen reissuun. Kokemuksena Joshua Tree Park siis käymisen arvoinen paikka!

Chipmunk

Cholla kaktuksia on puiston toisella puoliskolla silmän kantamattomiin. Kylteissä varoitetaan koskemasta niihin koska niden piikit kaivautuvat syvälle ihoon ja niitä todella vaikeaa irroittaa.