Thanksgiving matka Oregoniin, osa 1

Thanksgiving eli kiitospäivä katkaisee täällä mukavasti työssä käyvien alkutalven. Koska meilläkin oli ruhtinaalliset neljä päivää vapaata, aloimme miettimään minne suuntaan lähtisimme taas katselemaan maailman menoa. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Lassen Volcanic Parkkiin katselemaan kuplivia muta-altaita ja vulkaanisia kivimuodostelmia, mutta talvimysky oli jo katkaissut puiston päätien. Reissun kokonaan perumistakin mietittiin koska säätila näytti vähän joka suunnalle vesisadetta.

Lopulta päätimme ajella pohjoiseen rannikkoa pitkin ja pysähtyä Eurekan kaupunkiin, ja siitä ehkä sään salliessa vielä Oregonin osavaltioon saakka. Eurekan matkaa olemme suunnitelleet aiemminkin mutta se on aina jäänyt. Matkalle osuisivat Avenue of Giants eli tietä molemmin puolin reunustava punapuumetsä, ja Redwood National Park.



Pääsimme matkaan vasta myöhään aamupäivällä kaikenlaisien aamutohinoiden jälkeen. Ajelimme kohti pohjoista ja pysähdyimme Petalumaan syömään lounasta. Koska oli kiitospäivä, melkein kaikki kaupat ja ravintolat olivat tietenkin kiinni. Niimpä meikin jouduimme tyytymään pikaruokapaikan antimiin sillä se näytti olevan kaupungin ainoa avoinna oleva ravintola. Sen jälkeen maisemat muuttuivat, ja saimme ihailla viiniköynnöksiä syksyn väreissä Sonomassa sekä vihreitä metsiköitä vuoristoalueilla. Ihan siis erinäköistä mitä meillä kuivalla Bay Arealla on totuttu näkemään.

Seuraava pysähdyspaikka oli meillä vasta kun tulimme Avenue of Giantsille. Se on pienempi mutkitteleva tie punapuumetsässä joka aina silloin tällöin koukkaa takaisin 101 freewaylle. Tien alussa heti on Chimney Tree eli "savupiippu -puu". Tämä punapuu on ihan ontto sisältä mutta se edelleen elää porskuttaa. Sen sisu paloi vuonna 1914. Puun sisälle pääsee käveleskelemään aina kun sen ovi auki. Mekin tietenkin kävimme katsastamassa miltä puun sisällä näyttää, mutta jätimme välistä toisen samantapaisen nähtävyyden nimittäin "talo -puun". Pysähdyimme punapuumetsässä myös ihan vaan käveleskelemään ja katselemaan näitä jättiläispuita ja muuta luontoa. Sitten jatkoimme matkaa seuraavaan freewayn risteykseen saakka. Koska alkoi jo tulla pimeää päätimme hursitella loppumatkan suuremmalla ja suoremmalla tiellä hotellillemme Eurekaan.

Perillä majoituimme upouuteen Holiday Inn -hotelliin. Sen verran nälkä jo kurni vatsassa, että lähdimme katsastamaan josko joku ravintola oli auki, ja onneksemme löysimme Marie Callender -ravintolan. Eikä pelkästään onni että saimme ruokaa, vaan saimme vieläpä oikean Thanksgiving -aterian kalkkunoineen ja lisukkeineen. Nam! Miehelleni se oli tärkeää sillä Thanksgiving on täällä tärkeä juhla, minä olisin ollut tyytyväinen ihan mihin tahansa muuhunkin ateriaan.

Sen jälkeen väsynyt poppoo painelikin kylpyyn ja nukkumaan, odottelemaan seuraavan päivän koitoksia.