Seitsemäntenä matkapäivänä oli selvästi matkaväsymystä ilmassa. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja ajoimme Zionin kansallispuistoon joka oli vain noin viidentoista minuutin päässä hotellilta.
Tulimme puistoon sisälle itä-sisäänkäynniltä joten visitor centerille ajellessa, ajettiin käytännössä jo koko puiston läpi. Näimme siis jo monta hienoa paikkaa siinä vaiheessa ja ihan ensimmäisenä niistä upean näköinen Checkerboard mesa. Se on eroosion aiheuttama shakkilautamainen kuvio kalliossa. Pysähdyimme muutamaan paikkaan ottamaan valokuvia, ja teimme pienen patikointiretken merkitsemättömälle reitille kallioon muodostuneita vesialtaita katsomaan. Sitten alkoikin päivän vastoinkäymiset.
Kun kävelimme patikkareitiltä takaisin autolle alkoi piskottelemaan vettä. Me emme ihan pikkusateista säikähdä, mutta olimme kuulleet tarinoita puiston hurjista ukkosmyrkyistä ja yritimme siksi kiirehtiä takaisin autolle. Visitor centerille päästyämme oli sieltä todella vaikeaa löytää parkkipaikkaa ja syykin selvisi pian. Lähes kaikkiin parhaisiin patikointireitteihin on otettava pusiton ilmainen bussikyyti ja jätettävä oma auto parkkipaikalle. Ei siis ihme, että kun olimme paikalla vasta puolen päivän aikaan, tyhjää paikkaa ei meinannut millään löytyä. Sitten alkoi sekoilu erään työasioiden kanssa. Oli ihan ehdottomasti ja yllättäen, päästävä sähköpostiin allekirjoittamaan sähköisesti pari paperia, ja aikaa oli noin puolituntia. Puiston nettiyhteys oli tosi huono ja hidas, ja ehdin jo melkein saada päänsäryn asiasta kunnes saimme varmistuksen, että kaikki oli vihdoin kunnossa. Lopulta kärtyisinä, nälkäisinä ja väsyineinä jäimme miettimään mitä teemme seuraavaksi. Lapsi tarvitsisi ehdottomasti päiväunet emmekä pääsisi puistossa omalla autolla enää minnekään. Oli siis valittava otammeko riskin ja lähdemme patikoimaan väsyneen lapsen kanssa vai ajammeko ulos puistosta, ja annamme neidin nukkua autossa. Pitkän pohdinnan ja voileipien jälkeen päätimme ottaa riskin.
Kohteeksi valittiin monien meille suosittelema Emerald pools. Ensiksi bussilla reitin alkupaikalle, sitten neiti rinkkaan ja eikun menoksi. Kaikki meni lopulta hyvin ja patikoimme jopa keskivaikean reitin ihan ylimmille lammikoille saakka. Pikkuneiti otti jopa torkut rinkassa ja jaksoi muutenkin yllättävän hyvin. Alimmalle vesilammikolle kulku oli todella helppoa ja kevyttä, mutta sitten alettiin kiipeämään ylöspäin. Se oli kuitenkin kaiken puuskuttamisen arvoista. Ylin allas on todella kaunis vaikka tähän aikaan vuodesta siihen suihkuava vesiputous oli kuivunut eikä sitä ollut lainkaan. Altaiden vihreä vesi saa värinsä siinä olevista mineraaleista.
 |
| Tämä Upper pool elin ylin kaikista vesilammikoista on muodostunut todella korkean, puolikuun mallisen kallion sisäreunalle. Kuva ei tee oikeutta sille kuinka kaunis paikka oli, sillä kallio ei millään mahtunut kuvaan. |
Tämä patikkareitti oli valitettavasti meille viimeinen Zionissa ihan käytännön syistä, mutta molemmille jäi palava halu palata tänne vielä takaisin. Niin monta upeaa reittiä jäi käymättä, tosin parhaat niistä ovat sen verran vaativia, ettei niitä voi lapsen kanssa tehdä. Ajelimme alkuillasta kaupunkiin nimeltä Cedar City. Siellä vielä kuin päivän kruunauksena, meitä odotti hotelli joka oli aivan toista mitä olimme varanneet. Hotellin pihalle oli juuri valettu tuore asfaltti mikä tarkoitti sitä, ettei heillä ollut parkkipaikkaa lainkaan. Kaikki oli remontissa. Huone oli suoraan jostakin 60-70 -luvulta ja mikä hienointa, siellä ei ainakaan tarvinut palella. Lämmitys oli säädetty puhaltamaan huoneilma 82F (+28C) koko ajan, emmekä saaneet sitä suljettua. Tämä tästä vielä puuttui! Vastaanotosta saimme vain tylyn vastauksen, että kyllä se siitä yöllä viilenee kun ilma ulkona kylmenee. Olin niin väsynyt, että olisin pitkin hampain jäänyt majoittumaan ihan minne vaan. Mieheni ei kuitenkaan tähän tyytynyt vaan marssi respaan, perui varauksemme ja niimpä siirryimme majoittumaan samalla kadulla sijaitsevaan Day Inn -hotelliin. $17 hinnankorotuksella saimme tilavan ja siistin huoneen täydellä aamupalalla ihan upouudesta hotellista. Olipa ihanaa tyytyväisenä kellahtaa nukkumaan vällyjen väliin ja haaveilemaan kotimatkasta kun ilmastointikin taas toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti