Road Trip 2014 (Day 5); Punaisten kanjonien maa

Nyt olen jäänyt blogin kirjoitusvauhdissa jälkeen. Syynä ensiksi hotellimme huono internet -yhteys ja sen jälkeen yksinkertaisesti matkaväsymys. Toivotaan, että tästä eteenpäin kuitenkin onnistuu päivityksen paremmin ja pääsette kuulemaan tapahtumat tuoreeltaan.

Keskiviikko-aamuna hyvästelimme sukulaiset ja hyppäsimme taas tien päälle. Tuntui, että toisten nurkissa pyöriminen alkoi jo vähän ahdistamaan vaikka oli tosi mukavaa nähdä taas heitä. Varmaan paljon kivoja paikkoja Salt Lake Cityn alueellakin jäi näkemättä. Lisäksi meillä oli jo kova hinku näkemään koko matkan yksi pääkohteista; Bryce Canyon.

Bye bye sukulaiset... ensi kertaan taas!

Ajoimme Utahin läpi kohti etelää näkemättä oikeastaan jälleen kerran paljoa mitään. Molemmilla puolilla kaukana näkyi vuorijono, ja tienreunoilla oli lähinnä peltoja tai niittyjä. Silloin tällöin eteen tuli joku pieni kylä tai kaupunki. Yksi asia valkeni meille hyvin äkkiä. Kun kahvin himo iskee, ei kannata laskea sen varaan, että joka kulmalta löytyy Starbucks niin kuin meillä kotona Kaliforniassa. Niitä ei ollut koko kolmen tunnin ajomatkalla ainokaistakaan ja arvelimme syyn olevan se, että lähes kaikki Utahissa ovat mormoneja eivätkä uskonnollisista syistä juo kahvia. Me sen sijaan, jouduimme tyytymään huoltoaseman kahviin ja lisäaineilla kyllästettyihin muffinsseihin.

Vihdoin viimein näimme kaukana jotain hienoa. Meitä seurannut vuorijono oli jossain kohti loppunut ja sen tilalla kauempana näkyi punaisena hohtavia kallioita. Kun pääsimme kallioiden luo, ei voinut kuin haukkoa henkeä kuinka mahtavan näköisiä kivimuodostelmat olivat. Emme itse asiassa olleet vielä edes Bryce Canyonissa vaan sitä ennen olevassa Red Canyonissa. Kivet olivat ihan kirkkaan punaisia ja niitä oli molemmin puolin tietä. Vau! Voi kun meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme halunneet tulla myös sinne patikoimaan. Mutta halusimme ehdottomasti ehtiä näkemään mahdollisimman paljon Bryce Canyonia joten pysähdyimme vain hetkeksi. Red Canyonissa on muuten kiva visitor center, josta voi käydä hakemassa alueen karttaa ja kyselemässä lisätietoja.

Red Canyon

Itse Bryce Canyonille päästyämme olimme istuneet sen verran kauan autossa, että halusimme vain nopeasti haukkaamaan raitista ilmaa ja patikoimaan. Aloitimme lenkin Sunrise Pointilta, joka alkaakin upealta näköalapaikalta. Se on kenties paras, ainakin yksi parhaista paikoista nähdä koko kanjoni. Ja kyllä se olikin hieno, se kanjoni siis! Patikoimme alas kanjonin pohjalle ja sieltä takaisin ylös Sunset Pointille noin 3,5 mailia. Se olikin ihan sopiva matka sillä puolet matkasta kiivetään takaisin ylöspäin. Joka kulmalla ja kiven murikalla tuntui istuvan joku vetämässä henkeä ja puuskuttamassa, mutta se olisi kyllä sen arvoistakin. Katsokaa vaikka kuvista.

Kohti kanjonin pohjaa.

Patikoinnin jälkeen ajoimme muille näköalapaikoille joita on pitkin päätien vartta. Ylipäätään puiston voi helposti kiertää vain autoilemalla näille paikoille, mutta näkymä kanjonin pohjalla oli kyllä sen verran upea, että suosittelen sitä kaikille. Puisto ei ole muutenkaan suuren suuri, eli hyvin jää aikaa myös patikoimiselle vaikka pysähtyisi jokaiseen näköalapaikkaan päivän aikana. Puiston sisällä on muutama ruokapaikka ja hotelli, ja sen ulkopuolella sitten lisää kaikenlaisia palveluntuottajia. Kannattaa myös varautua siihen, että Bryce Canyonilla on aina aika paljon ihmisiä, mutta rauhallisiakin patikointireittejä löytyy takuulla kun lähtee kauemmas pääreiteistä. Pääsymaksu pusitoon on $25 per auto (2014).

Auringonlaskiessa ajoimme hotellillemme levähtämään. Se osoittautuikin varsin hauskaksi paikaksi mutta siitä lisää huomenna! Nyt täytyy kerätä voimia seuraavaa patikointipäivää varten.