Tämän vuoden road trip on jo onnellisesti takana ja arki alkanut ihanan loman jälkeen. Mitä jäi tästä matkasta käteen tai tekisimmekö jotain toisin? Mikä jäi matkakohteista päällimmäisenä mieleen ja minne menisimme ehdottomasti uudelleen? Nyt on ollut aikaa analysoida ja miettiä, ja suunnnitella jopa uutta matkaa. Jälkikäteen mietittynä, reissumme oli onnistunut monilta osin ja meillä oli tosi hauskaa.
Utah on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka, ja aiomme palata sinne joskus uudelleen. Päällimmäisenä jäivät mieleen upea Bryce Canyon ja Zionin kansallispuisto. Toivottavasti pääsemme joskus vielä vaeltamaan Zioniin sillä nyt meille jäi sellainen olo, että emme nähneet kaikkea mitä olisimme halunneet. Se on muutenkin paikka, jonne kannattaa ehdottomasti varata ainakin pari päivää.
Matkaohjelmaan kannattaa jättää leppoisampiakin päiviä tai muuten jatkuva autoilu alkaa maistua puulta. Varsinkin jos edellisenä päivänä on ajettu pitempi rupeama, kannattaa seuraavalle päivälle suunnitella jotain kevyempää ohjelmaa. Me huomasimme ainakin sen, että paluut hotellille tai majapaikkaan venyvät usein aika myöhälle. Sitten pitää vielä saada lapsi nukkumaan, käydä suihkussa, päivitellä blogia, suunnitella seuraavaa päivää ja kaikenlaista muuta. Eli aikaisia herätyksiä kannattaa vältellä jos siihen on mahdollisuus. Niitä tulee kuitenkin väkisinkin reissuaikatauluun. Me hölmöt emme muistaneet nollata auton matkamittaria lähtiessä joten tarkat kilometrilukemat jäi tältä reissulta saamatta. Näin äkkiseltään kartasta katsottuna matkaa tulisi noin 2154 mailia eli lähes 4000 kilometriä. Kuulostaa aika hurjalle mutta täällä autoilu on nopeaa eikä matka tuntunut ollenkaan niin pitkältä.
Lapsen kanssa pitkillä automatkoilla itkuilta ei voi välttyä. Meillä reissu meni kumminkin enemmän kuin hyvin. Istuimme vuorotellen takapenkillä ja näin neitikin viihtyi paremmin. Mukana oli reilusti leluja, kirjoja, piirustuslehtiöitä, ja kesken matkaa ostimme vielä lisää lasten lehtiä. Vaikka hän ei vielä osaakaan lukea, kuvia on aina kiva katsella. Lisäksi meillä oli aina kylmälaukussa kaikenlaista evästä, ja pientä naposteltavaa muissa eväskassissa. Kylmälaukkuun sai helposti jäitä pohjalle hotellien jääpalakoneista tai huoltoasemilta, ja lisäystä muuten matkan varrelta kaupoista.
Muuta hyödyllistä mukaan otettavaa on ainakin pienimuotoinen ensiapupakkaus, muistikirja hotelli- ja muita varauksia varten (näin osoitteet ja varausnumerot löytyvät nopeasti) sekä vauvan pyyhkeet, tai jonkunlaiset kosteuspyyhkeet. Ne pelastavat monessa tilanteessa, ihan vaikkei sitä vauvaa olisikaan mukana. Jonkulainen karttakirjakin voisi myös olla tarpeen silloin kun ajelee alueilla joilla ei ole puhelinyhteyttä. Meillä sellaista ei tällä kertaa kumminkaan ollut. Tarkistelimme reitit aina aamulla ennen lähtöä netistä mutta muuten olimme puhelimen karttaohjelmien varassa.
Ei kannata myöskään unohtaa erilaisia jäsenkortteja kuten me tietenkin unohdimme. Olimme ostaneet jäsenyyden kansallispuistoihin jokin aika sitten, ja kun sitten menimme ensimmäiseen paikkaan jossa sitä korttia olisi tarvittu, ei korttia löytynytkään mistään. Eikä sitä ole vielä tähänkään päivään mennessä löytynyt. Ehkä se on siis pudonnut, tai se on vaan niin hyvin piilossa kotonamme, että emme ole siihen törmänneet. Sattui kuitenkin niin, että kuitti ostetusta jäsenyydestä oli jäänyt autoon, ja kiltit puistonvartijat päästivät meidät sisälle kuittia näyttämällä.
Mukavana lopetuksena matkallamme, saimme viime viikolla postia Nevadan kuvernööriltä. Muistatte varmaan, että kerroin leimapassi -ohjelmasta "Amerikan yksinäisimmällä tiellä" eli Highway 50:llä. Nyt sitten saimme todistukset ja pinssit muistoksi siitä, että selvisimme hengissä tuolta tieltä. Eihän se mikään vaarallinen reitti todellakaan ollut, ja voin hyvin suositella kaikille sillä suunnalla liikkuville. Todistuksen sanoin: "Fortes fortuna adiuvat" eli "Onni suosii rohkeaa". Ei muuta kuin road trippiä suunnittelemaan ja matkaan ystävät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti