Road Trip 2014 (Day 9, osa 2); Itsemurhapöytä ja villihevoset Virginia Cityssä

Daytonista lähdettyämme päätimme koukata Virginia Cityyn, joka on yksi parhaiten säilyneistä villinlännenkaupungeista joita olen nähnyt. Se on ollut yksi 1800-luvun tärkeimmistä kaivoskaupungeista Yhdysvalloissa ja sillä on varsin värikäs historia. Myös kirjailija Mark Twain on oleskellut tässä kaupungissa ja jättänyt jälkensä sen historian kirjoihin.

Virginia Cityssä pysähtymiseen kannattaa varata aikaa. Nähtävää riittää, ja varsinkin viikonloppuisin joutuu taistelemaan ihmismassaa vastaan ja etsimään parkkipaikkaa. Kaupungin pääkatu on täynnä kaikenlaisia saluunoita, kasinoita, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Vanhat talot on remontoitu mutta niissä on edelleen myös ajan tuomaa luonnetta. Museoita on moneen lähtöön ja myös sivukadulla sijaistevassa kirkossa kannattaa pyörähtää, samoin kuin vanhoilla hautausmailla. Itsensä tai perheensä voi kuvauttaa villinlännen vaatteissa rekvisiitan kera paikallisissa valokuvaamoissa, ja kuvat saa kehystettynä kotiin vietäviksi heti. Itse jäin meidän lyhyehkön vierailun jälkeen miettimään millaista olisi ollut käväistä sisällä itse kaivoksessa. Ehkäpä ensi kerralla menemme kaivoskierrokselle, tai ajelemme vanhalla höyryveturin vetämällä junalla. Tällä kertaa sen sijaan olimme niin väsyneitä, että päätimme pienen kävelykierroksen ja jäätelöbaarissa käymisen jälkeen suunnata kotia kohti.

Olen käynyt Virginia Cityssä aiemmin parikin kertaa sillä lempilomakohteeni Lake Tahoe on aivan sen vieressä. Osa kuvista onkin aikaisemmilta reissuiltani. 

Tämä saluunassa (tai kasinossa) oleva vanha pelipöytä on saanut nimen "Itsemurhapöytä" siitä, että sen kolme edellistä omistajaa ovat kaikki tehneet itsemurhan kovien pelivelkojen vuoksi.

Tajusimme vasta Virginia Cityssä, että pääsemme sieltä suoraan pienempää vuoristotietä pitkiin ajaen Renoon, ja sitä kautta kotiin isompaa moottoritietä pitkin. Toista reittiä olisimme ajaneet takaisin Highway 50:lle, sitä pitkin Carson Cityn kautta Lake Tahoen alapuolelle ja sieltä mutkaista ja hidasta vuoristotietä kohti Sacramentoa. Nyt onneksemme pääsimme vajaassa 20 minuutissa Renoon ja siitä nopealle motarille. Ja vielä kuin lahjaksi, kaikille tätä pikkutietä ajaville tarjoiltiin nähtäväksi villihevoslauma aivan tien vieressä. Mahtavaa! Daytonin museovirkailija tiesi kertoa meille, että lauma on usein tämän tien varrella mutta pelkäsin, ettemme ole niin onnekkaita. Oli hienoa törmätä näihin villinä eläviin Mustangeihin! Siellä ne tyytyväisen oloisina torkkuivat auringossa eivätkä välittäneet mitään tien viereen pysähtyneistä useista autoista ja valokuvaajista. Ja hyvinvoivan näköisiäkin olivat, kiiltävä karvaisia ja hyvinsyöneitä. Tämä oli kuin kruunu meidän road tripille! Hyvillä mielin siis saimme päästellä takaisin kotiin Piilaaksoon saakka!