Ensi kuussa olemme matkaamassa sukulaistytön häihin Utahiin, ja aiomme samalla käydä katsastamassa Arches National Parkin ja Canyonlandsin. Tuskin maltan odottaa! Viime Utahin roadtripillä näimme ihan uskomattoman kauniita paikkoja. Tällä kerralla meillä on vähän vähemmän aikaa, mutta ehdimme sentään joitakin luonnonkohteita näkemään.
Kesä on hurahtanut täällä Kaliforniassa varsin kuumissa merkeissä. On ollut ennätyksellisen kuumaa ja kuivaa. Vettäkin pitää säästää joka käänteessä. Tällä viikolla mekin olemme saaneet osamme metsäpalojen savusta ja el ninjo talvi olisi enemmän kuin tervetullut. Itsellenikin on tapahtunut oikea californication, +25C tuntuu varsinaisesti jo aika kylmälle ja alan miettimään josko pitäisi ottaa pitkähihainen pusero mukaan. Suomalaiset kesävieraammekin katsoivat minua usemman kerran hieman vinoon, kun niin kärkkäästi painotin lämpimien vaatteiden mukaan ottoa reissuille. Varsinkin vuoristoon mennessä, kun eihän sitä nyt muka koskaan tiedä kuinka kylmää siellä on. Vaikka totuuden nimessä, ei tästä mikroilmastosta kyllä koskaan tiedä. Se lämpötila mikä kotona lähtiessä on, voi puolen tunnin ajomatkan aikan tuplaantua taikka puolittua, ja on parempi olla varautunut molempiin. Kerrospukeutuminen on tullut kovin tutuksi.
Kesävieraista puheen ollen, meillä on tänä vuonna ollut kunnia saada useammat vieraat! Piilaaksoa ja San Franciscoa on kierretty useampaan kertaan, ja aina on ollut hauskaa. Jokunen itsellenikin uusi paikka tuli nähtyä kun teimme pienen roadtripin Ahtilan perheen kanssa. Ajoimme Highway 1:stä eteläänpäin aina Morro Baylle saakka, ja sieltä koukkasimme meille tuntemattomiin Sequoia National Parkiin ja Kings Canyonille. Olihan siinä ihmettelemistä merimaisemista jättiläispunapuihin ja merinorsuihin saakka.
Maisemia Highway 1:lla |
Taukopaikka Big Sur:ssa |
Merinorsujen valtaama ranta |
Morro Rock on vanhan tulivuoren tulppa |
Auringonlasku rannalla |
Sequoia National Park ja Kings Canyon olivat mielestäni hiukan erilaisia punapuumetsiä kuin esimerkiksi Muir Woods täällä Bay Arealla. Metsät olivat valoisia ja lämpimiä, kun taas Muir Woodsissa puut ovat tosi lähekkäin ja estävät auringon valon pääsyn metsään. Muir Woods on kuin sammaloitunut, pimeä ja kostea peikkometsä jossa on aina kylmä. Siellä on ihan erilainen tunnelma kuin puistoissa joissa nyt kävimme.
Sequoiassa kävimme kävelemässä sen pakollisen lenkin jolla kaikki suurimmat puut ovat. Ja se kaikista suurin myös, General Herman. Olihan sillä mittaa ja kokoa. Vieraamme onnistuivat myös näkemään karhunpennun. Koska meillä oli vain päivä aikaa, ja Sequoia National Parkissa mennään shuttle bussilla paikasta toiseen johon myös tuhraantuu aikaa, päätimme jatkaa matkaa puiston toiselle reunalle Kings Canyoniin. Nämä kaksi luonnonpuistoa ovat ihan toisissaan kiinni eli kannattaa katsastaa saman tien molemmat kun sielläpäin liikkuu. Kings Canyonilla teimme pidemmän lenkin metsässä, jossa meitä vastaan ei tullut kuin muutama muu ihminen. Alkoi jo enemmän tuntua siltä, että olemme oikeasti luonnon keskellä. Kävelimme vanhalle jättiläiskannolle saakka ja takaisin, ja näimme matkalla aina vaan lisää ja lisää punapuita.
General Herman on tiettävästi maailman suurin puu. Nuo pienet pisteet tuolla alhaalla ovat ihmisiä. |
Nämä puistot voisivat olla mukavia katsastaa myös talviaikaan jolloin vuorilla on lunta. Lähistöllä on useampi hiihtopaikka ja lumileikkipaikka. Ehkä ensi talvena sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti