Suomen matka 2014; Linnanneitona Turun linnassa

Seuraavana matkapäivänä oli ohjelmassa kauan odotettu käynti Turun linnassa. Mieheni on oikea historiafriikki ja haluaa aina nähdä kaikki keskiaikaiset rakennukset, etenkin linnat, joten voitte uskoa, että tästä kohteesta oli puhuttu jo kauan.

Turun linna on siitä kiva paikka, että siellä on muutakin näkemistä kuin vain pelkät kiviset seinät. Eri huoneissa on erilaisia näyttelyitä ja osa huoneista on sisustettu ajan hengen mukaisesti. On kaikenlaista luettavaa ja katseltavaa; vaatteita, huonekaluja, koruja, kirjoja, ja lapsillekkin on omat juttunsa. Toisaalta taas, linnan koko voi äkkiseltään yllättää. Kierrellessä eri huoneita, voi helposti kuluttaa monta tuntia, ja jossain vaiheessa kiertelyynkin väsähtää. Varsinkin jos mukana on sinne tänne ryntäilevä kaksivuotias jota on kannettava rappusia ylös alas.

Turun linnan perusnäyttely kertoo linnan elämästä 1500 -luvulla. Ensiksi kierretään päälinna jossa ovat suurimmat näyttelyt, salit ja kirkko. Vaikka linna onkin iso, ei  kierroksella pääse eksymään sillä opasteet ovat selkeät ja siellä täällä pääsee jututtamaan keskiajan vaatteisiin pukeutuneita oppaita. Opastetut kierrokset maksavat vain 2,5€ ekstraa pääsylipun päälle, joten suosittelen ehdottomasti. Pääsymaksu on 9€ aikuisilta ja 7€ lapsilta (7-17 -vuotiaat) (2014). Me kuitenkin halusimme kiertää linnaa omaa tahtiin lapsen vuoksi. Kierroksen päättävässä esilinnassa on erilaisia tyylihuoneita joissa voi ihailla vanhoja huonekaluja sekä vaatteita, ja vanhat vankisellit.

Noin puolessa välissä linnan kierrosta on lapsille koottu oma lastenlinna. Yli neljä vuotiaat lapset pääsevät linnassa omalle pikkuritarikierrokselle ja näimmekin yhden ryhmän kiertelevän ritarin vaatteissa. Se näytti tosi mukavalle mutta meillä ei vielä ikä riitä tähän hauskuuteen. Sen sijaan ihmettelimme lasten juttuja omatoimisesti. Lelunäyttely ei vielä tämän ikäistä jaksanut kiinnostaa ja tonttu-ukon aarrekammari aiheutti meissä kaikissa pientä hämmennystä sillä emme nähneet siellä yhtään tonttua. Sen sijaan ritarinsali oli todella iso hitti. Niin iso, että kun sieltä piti lähteä pois, tuli itku. Ritarinsalissa voi sovitella erilaisia keskiajan vaatteita, haarniskoja, baskereita ynnä muuta. Ihan vaikka aikuisetkin. Pian meillä oli valtaistuimella istuva linnanneito joka piti hatustaan kaksin käsin kiinni kun olisi pitänyt lähteä. Pakko oli kuitenkin jatkaa kierrosta eteenpäin, ja jättää hienot linnan vaatteet seuraaville leikkijöille.

Linnaan tutustumisen lopuksi joimme pullakahvit esilinnan pihalla olevassa Juhana Herttuan Kellarissa, joka on linnan ravintola. Sen jälkeen olikin mukava mennä lepuuttelemaan vähän jalkoja takaisin punaiselle tuvalle jossa asustimme. Kun pikkuneiti otti päiväunia, me istuimme ulkona auringossa ja joimme lasit kuohuvaa loman kunniaksi.

Illalla meillä oli tarkoitus kerätä kimpsut ja kampsut ja hypätä Tukholmaan viemään laivaan. Sitä ennen ehdimme kuitenkin vielä käydä kurkistamassa Turun tuomiokirkkoon. Kirkkokin on suurimmaksi osaksi keskiajalta vaikka sitä onkin rakennettu monessa eri vaiheessa. Näin pikkukaupungin tytölle Turun tuomiokirkko tuntui valtavan isolle kirkolle. Ja onhan sillä vaikuttava historia tulipaloineen kaikkineen. Kirkon alle hautakammioihin on haudattu tuhansia ihmisiä ja vanhimmat luut ovat 1100 -luvulta.

Laivan lähtöä odotellessa söimme illallista Ravintola Rantakertussa. Arvio: Tosi kiva paikka! Palvelu oli riisuttu minimiin (ruoat tilattiin tiskiltä ja astiat vietiin itse pois) mutta se näkyi edullisissa hinnoissa. A la carte -annokset olivat positiivinen yllätys sillä niissä ei juuri näkynyt eineksiä, ja ne olivat herkullisen makuisia. Tämä opiskelijoille suunnattu ravintola tarjoaa myös pesulapalveluja, ja isona plussana oli ulkoterassin keskelle aidattu hiekkaleikkialue leluineen. Kerrankin väsyneet äiskä ja iskä saivat nautiskella kaikessa rauhassa! Näitä lisää!

Suomen matka 2014; Turkua ristiin rastiin

Turussa majoituimme ystäviemme luokse jotka ovat varsinaisia Amerikan matkaajia. He ovat matkustelleet Amerikkaa ristiin rastiin ja käyneet meilläkin jo pariin otteeseen. Saimme käyttöömme tunnelmallisen punaisen tuvan pihamaan perältä. Jääkaappikin oli täytetty kaikenlaisilla herkuilla. Viivyimme Turussa pari yötä ja ehdimme näkemään kaikenlaista ennen kuin jatkoimme matkaa Tukholmaan.

Punainen tupa... perunamaa vaan puuttuu.

Jo ensimmäisenä iltana pääsimme pienelle kierrokselle Naantaliin ja kävelylle Turun keskustaan. Seuraavana aamuna suuntasimme keskustaan Aurajoen rannalle aamukahville, ja satuimmekin yhteen Turun parhaista kahviloista, nimittäin Café Artsiin. Nämä baristakilpailujen monen kertaiset voittajat, loihtivat kyllä todella hyvät cafe lattet, ja amerikkalainen mieheni söi siellä mielestään parasta pullaa mitä ikinä on syönyt. Eli aika loistavat arvostelut siis.

Päivän pääteema oli kuitenkin vierailu Aboa Vetus&Ars Nova -museoon. Näyttelyssä on esillä keskiaikaisen kaupunginosan rauniot jotka on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Turun keskustan alta. Ars Novan puoli on nykytaidetta ja oli tällä kertaa kiinni. Vaikka pidämmekin taiteesta, tulimme museoon Aboa Vetuksen vuoksi, joten se ei suuremmin menoa haitannut. Aboa Vetuksessa nähtävillä on kuuden rakennukset rauniot sekä esineitä joita raunioista on löydetty. Alueella tehdään edelleenkin arkeologisia kaivauksia mikä tekee paikasta vieläkin mielenkiintoisemman. Joinakin päivinä, voi siis päästä seuraamaan oikeaa kaivaustyötä. Jokaisella näyttelykäytävällä on erilaisia tehtäviä jotka sopivat myös lapsille. On reikiä seinissä joista näkee erilaisia maalauksia, on "palapelejä" joissa kootaan kirkon ikkunamaalausta tai keskiaikaista tiiliseinää, tai voi kuunnella erilaisten soittimien ääniä tai pelata tietokilpailua. Mielenkiintoisimmat lasten kohteet lienevät kuitenkin olleet vanha koulu jossa sai piirtää vahataululle ja valtava keskiajan hahmoihin perustuva nukkekoti. Oli ihanaa olla museossa jossa lapset oli näin hienosti otettu huomioon! Suosittelen! Tykkäsimme tästä museosta todella paljon.

Raunioita

Kappeli

Koulu

Nukkekoti lastennurkkauksessa

Söimme illallista viikinkiravintola Haraldissa. Olin ollut samaisessa ravintolassa kerran aiemmin, ja jostain syystä, kokemus ei kummallakaan kerralla ole ollut mikään ikuisesti mieleenpainuva. Ruoka oli hyvää, ravintola oli siisti ja palvelu pelasi, mutta jokin vaan töksähtää. Päällimmäisenä tulee mieleen jotenkin sellainen teennäisyys johon ollaan niin kovin täällä Amerikassa totuttu. En yllättyisi ollenkaan jos törmäisin samanlaiseen tai samalla tavalla sisustettuun ravintolaan Kaliforniassa. Vaikka ravintolan toteutus on muuten ihan loistava, sieltä vaan puuttuu sellainen joku aitous. Mutta mukava ilta meillä oli silti loistavassa seurassa!

JAARLI SIGURDIN TALKOOPANNU; Yrtti-maustekastilla siveltyä mureaa häränniskaa, porsaankylkisiivua sekä hirvimakkaraa, tulisen Adjikakastin, juustoisten kermaperunoiden, hunajaisten juuresten sekä haudutetun sipulin kera

Suomen matka 2014; Hevostelua ja sairastelua

Tänäkään vuonna ei sitten säästytty jo perinteeksi muodostuneelta Suomen flunssalta. Se alkoi ilmoitella tulostaan ihan toisen lomaviikon alussa. Sunnuntaina ehdimme treffailla tuttuja, kyläillä ja kävin ihanan rentouttavalla maastoratsastuksella parhaan ystävän kanssa kun maanantaina sitten alkoi pärskintä.

Joskus tuntuu, että kun on jetlagistä selvinnyt, niin onkin jo flunssan vuoro. Ensin tuli kurkkukipu, sitten aivastelu ja sen jälkeen meni nenä täysin tukkoon. Ja tietenkään tauti ei iskenyt yksin minuun, vaan myös lapseen, mikä teki öistä ihan mahdottomia nukkua. 

Tiistaina ehdin vielä hevosen selkään kiivetä, keskiviikkona luovutin ja ratsastus jäi välistä. Viikon muuta antia olivat päivän shoppailuretki Ylivieskaan Kärkkäiselle ja miehelleni kohokohta lienee ollut kalastusreissut pappan kanssa. Yksi hauska yksityiskohta on jäänyt kertomatta. Meidän perheessä on jälleen hevonen! Tosin vähän eri tavalla kuin aiemmin mutta ompa kuitenkin. Kiitos vaan kummitädille joka on hankkinut kummilapselleen osuuden ravihevosesta. Pääsimmekin vierailemaan Kaustisen raviradalle ja tutustumaan tähän tulokkaaseen. Tervetuloa perheeseen Vallesmanni!

Vallesmanni

Tätä kirjoittaessa sitä jo huristeltiin kohti Turkua ja uusia seikkailuja niiskutellen ja aivastellen. Vaikka junamatkustaminen onkin aika kallista Suomessa, on se kyllä tehty aika viihtyisäksi. Pikkuneiti matkusti mukanamme ilmaiseksi ja saimme Kokkola-Tampere välille paikat leikkivaunusta, Tampere-Turku välille samaan hintaan jopa oman perhehytin ihan leikkivaunun päädystä. Siellä sitä voi istuskella kaikessa rauhassa ja kirjoitella blogia ilmaisen wi-fin avulla!

Suomen matka 2014; Kokkolan venetsialaiset

Hassua, että tällä matkalla blogin kirjoittaminen oli jotenkin ylivoimaisen vaikeaa. Olimme koko ajan liikenteessä ja usein meillä ei ollut nettiä käytettävissä. Ja välillä kun oli, olin pelkän ipadin varassa ilman, että olisin voinut ladata siihen kuvia kamerasta. Nyt siis täytyy palata aimo annos takaisin lomapäivissä, venetsialaisiin asti.

Kokkolassa vietetään perinteisesti mökkikauden päättäjäisiä aina elokuun viimeisenä viikonloppuna. Ihmiset vetäytyvät kesämökeille ja sytyttävät venetsialaistulia pihoille ja rannoille. Nuoriso paukuttelee "pommeja" ja raketteja, ja lauantai-ilta päättyy aina suureen ilotulitukseen kauppatorilla. Ensimmäistä kertaa sitten Amerikan elämän, mekin pääsimme juhlistamaan tätä rannikkoseudun juhlaa.

Me aloitimme juhlinnan perjantai-iltana hyvien ystävien luona saunoen ja syöden kotona valmistettua poronfileetä konjakkikastikkeessa. Ilta oli tosi onnistunut ja pikkuneidilläkin oli leikkikavereita. Kaupungilla olisi ollut kaikenlaista ohjelmaa sambakulkueesta tulishowhun, mutta emme vaihtaisi iltaa ystävien parissa mistään hinnasta pois.

Yksin jo Mikan ruoat ovat aina vierailun arvoisia mutta aina on mukavaa viettää iltaa hyvien ystävien kanssa. 

Seuraavana päivänä suuntasimme torille katsomaan venetsialaisohjelmaa Kemistä tulleiden vieraidemme kanssa. Ehdimme nähdä etäältä Miss Kokkolan valinnan ja Helsingin poliisisoittokunnan, mutta Suntin soutu (soutukilpailu) jäi meillä näkemättä. Sen verran nälkä jo kurni vatsaa että kun näimme ihmispaljouden suuntaavan Suntin varrelle, päätimme tilata ruokaa ilman jonottamista. Kokkolan torilta saatavat kevätrullat ovat jostain syystä ihan huippuhyviä, ja pitihän meidän myös pikkumuikkuja maistaa.

Illalla ohjelmassa oli 40-vuotissyntymäpäivät joilta me valitettavasti jouduimme lähtemään pimeän jo kolkutellessa taustalla. Pikkuneidin meno alkoi nimittäin olemaan sen verran vauhdikasta, että oli parempi lähteä nukuttamaan häntä, ja palata myöhemmin takaisin juhlapaikalle. Se ei kuitenkaan mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Nimittäin ulkoa kuuluva paukuttelu ja keksien auheuttama sokerihumala pitivät lasta hereillä vielä pari ylimääräistä tuntia, ja pääsimme jalkautumaan ulkotiloihin vasta reippaasti yhdentoista jälkeen. Päätimme käydä katsomassa josko vielä näkisimme Paula Koivuniemen laulavan torilla ja löytäisimme Kemin vieraamme. Vieraita ei näkynyt mutta Paulaa ehdimme katselemaan parhaiden hittien verran ja samalla näimme myös ilotulituksen. Lopulta kävimme myös ajelemassa vähän rantatietä pitkin ja katselemassa venetsialaistulia. Ja niitähän taas riitti! Joillakin pihoilla tuntui olevan satoja kynttilöitä jotka sitten heijastuivat hienosti meriveteen.

Paula laulaa tukka tulessa.. onhan venetsialainen tulen ja valon juhla! 

Ilotulitus alkamassa. Taustalla Kokkolan kaupungintalo.

Hieno juhla tämä venetsialainen!

Suomen matka 2014; Putin juustoa ja muita herkkuja

Ensimmäiset lomapäivät on menneet lähinnä lepäillessä mummolassa ja syödessä Suomen herkkuja. Suurin osa kavereistahan on viikolla töissä ja olemme viettäneet aikaa lähinnä perheen kanssa ja shoppaillen. Aina tulee niin kova kiire kotiinviemisten kanssa, että nyt kun kerran ensimmäinen lomaviikko on ollut hiljaiseloa, on hoidettu tuliaisostokset suurimmaksi osaksi jo pois alta.

Pääsimme maistamaan myös sitä kuuluisaa "Putin juustoa" joka on päässyt Suomen markkinoille Venäjän pakotteiden takia. Muuten herkkuja joita olen kaivannut ovat tietenkin ne perinteiset ruisleivät ja karjalanpiirakat, mutta myös etenkin irtokarkit ja suomalainen jäätelö. Lapselle kotiinviemisiksi lähtee ainakin Muumi -keksejä ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, kuviollista pastaa. Pasta on ollut meillä viime aikoina kovassa huudossa mutta amerikkalaisten ajatus lapsille suunnatusta pastasta on lähinnä joko makaroonia juustolla tai valmispastaa valmiissa kastikkeessa purkista suoraan lautaselle. En ole niitä ostanut koska ne tuntuvat melkoisilta säilöntäainepommeilta. Täältä Suomesta sen sijaan, löysin eläinkuviollista pastaa ja sydämen mallista kuivapastaa. Vielä lähempänä kotiinlähtöä, täytyy ostaa myös Halloum -juustoa. Sitä on meillä kotona usein vaikea löytää ja se on tosi kallista.

Olen ollut aina sitä mieltä, että suomalaiset osaavat tehdä karkkia. Kaikki irtokarkit, etenkin suklaiset sellaiset ovat suurinta herkkuani. Nykyään saa jopa Pätkis -paloja irtokarkkilaarista. Samoin Susu -palat, noitapillit ja liitulakut pakataan matkalaukkuun. Tuliaisiksi tutuille viedään yleensä Geishaa. Nam nam! Joku juju on myös suomalaisella jäätelöllä. Se on vaan kertakaikkiaan parempaa kuin amerikkalainen jäätelö.

Yksi asia on kuitenkin mitä kaipaan jo nyt kotoa. Ne ihanat, tuoreet hedelmät ja terveelliset snacksit lapselle. Täällä ei vaan ole myynnissä tai tarvetta kaikenlaisille mukaan otettaville valmisvälipaloille ja terveellisimmille naksuille, liikenteessä kun ei yleensä olla koko päivää kerralla lasten kanssa kuten me. Yritin sitten etsiä viinirypäleitä evääksi ja olin ihmeissäni kun niitä ei meinannut löytyä. Meillä niitä on ihan joka kaupassa isot hyllyt. Lopulta löytyi pieni rasia kirpeän makuisia rypäleitä mutta hyvin nekin eväästä menivät.